Archive for the ‘web’ Category

Twitter-lunttilappu (ja mistä se kielii)

Wednesday, December 2nd, 2009

Tuija julkaisi taannoin hyödyllisen Twitter-lunttilapun.

@-merkki käyttäjätunnuksen edessä on merkki puhuttelusta. (– –)
RT @nimimerkki viestin edessä tarkoittaa, että kirjoittaja on pannut sanan kiertämään eli Re-Tweettaa kaverin viestiä omille verkostoilleen luettavaksi. (– –)
#risuaita merkkijonon edessä ilmaisee kanavatunnuksen. (– –)
Uusinta uutta Twitterissä ovat listat

En malta olla mainitsematta, että mieleen tulevat TKK:n tietokone työvälineenä -kurssin Unix-lunttilaput.

ls {path} It’s ok to combine attributes, eg ls -laF gets a long listing of all files with types.
ls {path_1} {path_2} List both {path_1} and {path_2}.
ls -l {path} Long listing, with date, size and permisions.
ls -a {path} Show all files, including important .dot files that don’t otherwise show.
ls -F {path} Show type of each file. “/” = directory, “*” = executable.
ls -R {path} Recursive listing, with all subdirs.
ls {path} > {filename} Redirect directory to a file.

Tietty oikoteitä on hyvä olla, mutta erityisen valtavirtaystävällisenä en Twitteriä pitäisi ennen kuin tauhkat saa siivottua näkyvistä eivätkä toiminnot ole vain muistin varassa. Eikä sillä, varmaan saakin, jos osaa ottaa käyttöön oikean clientin. Sekin tuntuu olevan oma hifistelylajinsa.

Täytyy samalla kertaa mainita, että minusta on hienoa, kuinka Facebook opettaa hienovaraisesti uusia ominaisuuksiaan. Kun näin Sulopuiston statuksessa linkin toiseen henkilöön, vein hiireni linkin päälle ja sain heti selityksen, kuinka moinen ihme syntyy. Samalla @-merkillä kuin Twitterissäkin, mutta lopulliseen tuotteeseen ei erikoismerkkejä sotketa.

Screen shot 2009-12-02 at 22.47.07

Kun statusta kirjoittaessaa lisää @-merkin, saa kätevän listan kontakteistaan, joten nimeä ei tarvitse kirjoittaa kokonaan ja se menee varmasti oikein. Tämä ei tietty onnistuisi samaan tapaan Twitterissä, jossa saa huutaa koko maailmalle.

Pitäisikö murupolkuelementin kertoa, missä käyttäjä on oikeasti käynyt?

Wednesday, November 4th, 2009

Murupolku on hauska käännös nokkelasti nimetystä breadcrumb trail -navigointielementistä. Hannu ja Kerttu jättivät muruja taakseen löytääkseen tiensä kotiin. Tyypillinen murupolku ei sittenkään kuvaa käyttäjän todellista historiaa, vaan sivuston hierarkista rakennetta.

Mm. Arthur Clemens on suosittanut käyttämään elementille toista termiä, ja Jakob Nielsenkin on huomauttanut, että nimi johtaa harhaan.

Apple - Magic Mouse - The world2019s first Multi-Touch mouse.

Applen sivuilla murupolku sijaitsee tyypillisen sivun ylälaidan sijaan huomaamattomasti alatunnisteen lisänavigaation osana

Nielsenin ohje on kuitenkin yksikäsitteinen: murupolun tulee kuvata sivuston rakennetta, muuten se vain toistaa paluu-painikkeen toiminnallisuuden. Juho Päivärinta on tehnyt murupoluista hiljattainkokonaisen gradun [PDF, 1,5 Mt] ja toteaa (s. 29), että kävijän todellista historiaa kuvaavia murupolkuja käytetään harvoin:

Polku-murupolut (“miten sinä tulit tänne”) ovat dynaamisia ja edustavat termin alkuperäistä metaforaa eli näyttävät polun, jonka käyttäjä on kulkenut Web- sivuston sisällä päästäkseen nykyiselle sivulle (Rogers & Chaparro 2003, 1; Instone 2002, 1). Sivuston sama sisältö voidaan esittää myös toisten murupolkujen avulla, koska käyttäjät voivat kulkea eri reittejä samaan kohteeseen. Nämä murupolut ovat yleisiä tietokantapohjaisten Web-sivustojen keskuudessa. (Instone 2002, 1.) Murupolkujen linkit eivät viittaa sivuston laajempiin luokkiin hierarkiassa, vaan ne viittaavat sivuihin, joissa käyttäjä on aikaisemmin käynyt (Aery 2006). Spoolin (2008) mukaan näitä murupolkuja käytetään harvoin Web-sivuilla (Spool 2008).

Lainauksessa sanotaan, että historiaa näyttävät polku-murupolut (sanana vähän hupsu) olisiat käyttökelpoisia tietokantapohjaisilla web-sivuilla. Onko nykyään olemassa muitakin?

Perinteiset hierarkiset murupolut tuntuvat minusta usein teennäisiltä, kun sivustolla ei ole varsinaista hierarkita rakennetta. Mikä on vaikka Amazonin, Youtuben tai Flickr:n hierarkia? Niissä on pääsivu ja sisältöä, joihin liittyy erilaisia tägejä, mutta tägeillä ei ole keskinäistä hierarkiaa. Jos valitsen yksittäisen videon tai kirjan etusivulta, enkö ennemminkin hämmenny, että olen hypännyt satunnaisen kategoriapolun päähän.

Ehkä tästä syystä mainituissa palveluissa ei murupolkua näykään.

Päivärinnan viittaama Jared Spoolin artikkeli sisältää hyviä ajatuksia. Siinä varoitetaan murupolkujen itsetarkoituksellisuudesta ja kehotetaan miettimään, mikä on oikeasti hyödyllistä. Spoolin attribuuttipohjainen murupolku kuulostaa mielekkäältä tietokantapohjaiselle sivulle. Kun käyttäjä kaventaa tuotevalikoimaa hakutuloksia suodattamalla, tehdyt valinnat näytetään murupolussa.

Tämä ei korvaa selaimen paluutoimintoa, sillä suodattaminen saattaa tapahtua ajax-henkisesti yhdellä ainoalla sivulla. Saatu informaatio on myös mielekkäämpää kuin kiinteä hierarkian esittely, sillä se heijastelee käyttäjän tekemiä todellisia valintoja.

Taannoin kehumani Fruugo toimii näin, kuinkas muuten. Murupolku kuvaa käyttäjän hakutulosta rajatessaan tekemiä valintoja.

Sisustus - Koti | Fruugo

Olin aikeissa sanoa, että tuotteen itsensä sivulla murupolkua ei kuitenkaan ole, vaan tarjolla on vain linkki takaisin tuotteen pääkategoriaan. Tuo on näemmä muuttunut sitten viimenäkemän. Nyt siellä on sittenkin murupolku.

Esimerkki havainnollistaa hyvin, kuinka tuotteen omalla sivulla oleva kiinteään hierarkiaan perustuva murupolku näyttää erilaisesta kuin haettaessa syntynyt valittuihin attribuutteihin perustuvat murupolku. Tuote olisi ollut löydettävissä myös ilman valitsemaani määrettä Kiinteä kattovalaisin, mutta koska satuin sen valitsemaan, minun murupolussani se näytettiin.

Pendant Nova Small Lamp | Fruugo - Tuotteet

(Hollanti sentään on kiva kieli, jos ei muuta.)

Mitähän tästä nyt pitäisi sanoa.. Tietokantapohjaisilla sivuilla kannattaa tarjota attribuuttiperusteinen murupolku, joka peilaa käyttäjän tekemiä valintoja. Yksittäisen tuotteen sivulla voi näyttää hierarkisen murupolun, jos mielekäs hierarkinen rakenne on luotavissa. Kuten Nielsenkin toteaa, ei murupoluista pahemmin haittaakaan ole.

Adage ja kuinka tehdä karuselli

Sunday, October 18th, 2009

Kävin perjantaina yritysvierailulla Adagella, ja aiempi hieman tylsän tutkimusorientoitunut kuvani yhtiöstä kirkastui kummasti. Suunnitelmissa on kirjoittaa tarkempi raportti pikapuoliin.

[Sitä odotellessa kannattaa huomioda, että mainio Käytettävyyden psykologia -kirja on tuotu saataville ilmaisena PDF-versiona.]

Yritys on myös uudistanut sivujaan sitten viime näkemän. Etusivulle on nostettu moderni karusellielementti, joka ei kuitenkaan toimii niin kuin kuvittelisi.

adagen karuselli

Yleensä karusellit tarjoavat painikkeet, joilla pääsee liikkumaan eteen- ja taaksepäin. Lisäksi niissä on indikaattori, joka kertoo, monennessako näkymässä ollaan. Myös indikaattorin on tapana olla klikattavissa, jos haluaa hypätä suoraan tiettyyn näkymään.

Adagen karusellissa indikaattoria ei voi klikata ja ehdin jo ihmtellä, voiko mitään muutakaan. Ainoa klikattavaa muistuttava kohde on nuoli, joka näyttää siltä, että se avaisi linkin uuteen ikkunaan.

No, lopulta kävi ilmi, että tätä nuolta klikkaamalla liikutaan eteenpäin, mutta taaksepäin päästäkseen saa kiertää koko listan ympäri. Ei mikään maailmanloppu, mutta pitää tarttua tilaisuuteen sen kerran, kun pääsee asiantuntijoille viisastelemaan.

Yahoon design pattern -kirjaston stencil-kokoelma on avulias tässäkin tapauksessa. Tuossa yksi perusvaihtoehto:

yahoo carousel

Yksi vaihtoehtoinen karusellitoteutus nojaa nappuloiden sijasta perinteisiin vierityspalkkeihin. [Jotkut kutsuvat pystypalkkeja hisseiksi ja vaakapalkkeja losseiksi, mutten ole itse lähtenyt tähän, koska, noh, kuulostaahan se vähän hölmöltä.]

Apple käyttää moista mallia huonolla menestyksellä iTunes Storessa. Elementissä ei voi vierittää hiiren rullauspyörällä eikä näkymää voi liikuttaa painikkeiden avulla [toimi se sittenkin Mighty Mousella ja varmaan muillakin sivusuunnan päälle ymmärtävillä hiirillä]. Ainoa keino on osua kapeaan palkkiin ja rullailla sen avulla. Ei kovin kätevää vähänkään hyppivämmällä hiirellä.

Itse ainakin ärsyynnyin.

itunes store carousel

(Aiheeseen liittyen mainitsen, että huomasin vasta nyt, että on ollut olemassa blogi nimeltään Hiiriraivo. En kamalasti pidä siitäkään sanasta, mutta blogi on asiantunteva. Sittemmin nimi on muuttunut Inspikseksi, ja nykyään sinne kirjoitetaan myös muista aiheista kuin käytettävyydestä.)

Fruugo on aika jees

Monday, October 12th, 2009

Fruugo on saanut osakseen niin paljon negatiivista uutisointia, että annetaan vähän kehujakin. Vaikken ole vielä mitään ostettavaa löytänytkään, kaupasta näkee mukavasti, mitä tapahtuu, kun suunnitellaan palvelu tyhjästä nykyaikaisilla tekniikoilla ja moderneilla konventioilla. Kokonaisuus on ilahduttavan elegantti. Muutama pikkujuttu toisaalta jää myös ihmetyttämään.

Modernien palvelujen kehitykseen liittyy tyypillisesti myös avoimuus tehdyistä valinnoista. Fruugosta en ole paljoa tarinoita löytänyt, vaikka mieluusti lukisi enemmänkin. (O)saisikohan Marjut kertoa jotakin?

Etusivu

Tervetuloa Fruugoon!

Etusivu on ilmava ja rauhallinen. Minulta kesti toisaalta melko tovin ennen kuin huomasin hakuluukun. Se ei vaaleana oikein erotu taustasta ja sinänsä kirkas nappikin on niin laidassa, ettei se osu silmään. Haku toimii tyylikkäästi reaaliajassa filtteröiden ja tuloksetkin esitetään kuvien kanssa.

Toinen pikku outous on vasemman laidan kategoriavalikko. Kaikki osastot -laatikko vaikuttaa jollain tavalla klikattavalta, mutta yllättäen siitä ei tapahdu mitään. Valikoin toiminta selviää vasta myöhemmin.

skitched-20091012-182127.jpg

Yksittäisten kategorioiden päätasolle pääsee suoraan klikkaamalla linkkiä valikosta. Kun hiiren vie linkin päälle, näkyviin ilmestyy hierarkian seuraava taso. Toteutus ei ole kamalin kokemani, mutta silti selvästi huonompi kuin Mac OS:n natiivi alavalikko. Alavalikot ovat kaikkiaan motorisesti vaikeita navigoitavia, ja web-toteutuksina tyypillisesti vielä hankalampia. Yksi merkittävä ero on, että web-toteutuksissa on harvoin huomioitu yhtä hyvin mahdollisuutta oikaista kulmittain suoraan alavalikon haluttuun kohteeseen, jolloin valikko tuntuu katoavan alta kesken kaiken.

Olen joskus pohtinut, olisiko parempi toteuttaa alavalikko niin, että se aukeaa vasta, kun valikkoa klikataan ja sulkeutuu vasta erillistä suljentaruksia klikkaamalla.

Amazoniin verrattuna on sittenkin mukavaa, että kategorianvalikon päätasot ovat klikattavissa. Amazon pakottaa nykyään klikkaamaan alavalikkoa. Minusta alavalikot ovat luonteeltaan oikotiemäisiä eikä niiden käytön pitäisi olla Amazonin tapaan pakollista.

Kategorianäkymä

Haluttu kategoria avataan näkyviin sangen nokkelasti. Kategorian tuotteet lajitellaan alakategorioihin, joiden sisältämät kohdemäärät esitetään cooleilla numeroilla.

Vaatteet & asusteet | Fruugo

En tiedä, onko kysessä jonkinlainen patterni. Näkymä tuo kummasti mieleen Taloussanomat:

Talousuutiset | Taloussanomat

Kun hakuaan tarkentaa hieman lisää, saa näkyviinsä laajan näkymän tuotteisiin. On ilahduttavaa, ettei tuotteita näytetä vain kymmentä per sivu ja pakoteta klikkaamaan kyllästymiseen saakka seuraava-painiketta, vaan tuloksia saa kerralla suuren määrän silmäiltäväksi. Näkymää pystyy myös rajaamaan fiksusti merkin perusteella. Värin mukainen suodattaminen voi sekin tulla joskus tarpeeseen, etenkin laajemmilla valikoimilla.

Vaatteet & asusteet - Miehet | Fruugo

Yksinkertainen hakeminen ja tulosten tarkentaminen tuntuu olevan kaikkiaan hyvä patterni. Ymmärtääkseni erilaisia edistyneitä hakuja eivät käytä juuri muut kuin kirjaston tädit. Fruugokaan ei tällaisia tarjoa. Kun tuloksia sen sijaan pääsee rajaamaan pois suuremmasta joukosta ja palautteen saa saman tien, edistyneen haun tulee tehneeksi huomaamattaan.

Tuotteiden esittäminen

Tulokset esitetään pelkistetysti. Tuotekuvan alla on neljä nappia. Peukkuja saa antaa ylös ja alas, tuotteen voi poimia vertailuun ja palvelulle voi kertoa, jos sattuu itse omistamaan saman tuotteen.

Facebookin tykkään-ominaisuus on yksinkertaisuudessaan varsin nerokas. Usein tulee vastaan asioita, jotka ilahduttavat, mutta joista ei keksi mielekästä kommentoitavaa. Tykkään-peukulla tämäkään positiivinen tunne ei pääse valumaan hukkaan.

En sittenkään ole aivan varma, että noin pelkistetty arvostelu on omiaan Fruugon kaltaiseen palveluun. Kyllä ainakin itse uskon kykeneväni aika selvästi erottamaan, tykkäänkö jostakin viiden tähden verran vai pidänkö sitä ihan kivana. Minusta yhdestä viiteen tähteen toimiva arvostelu on aika toimiva juttu. Jos halutaan näyttää suosituksia Fruugo-tyyliin profiilisivulla (tykkään näistä ja en tykkää näistä), kovin suurta vääryyttä tuskin tehdään, vaikka tykkään listalle valittaisiin neljä tai viisi tähteä saaneet. (Olli toisaalta vinkkasi Youtubessa huomatun, että viittä tähteä käytetään Facebook-peukun tavoin. Amazonissa kyllä tähtiarvostelu minusta toimii, ja arvosanajakaumat ovat järkeviä. )

Ihmettelin alkuun myös, ettei Fruugo kerro lainkaan etusivulla tuotteiden saamaa palautetta. Tämä vaikutti ilmenevän vasta tuotteen omalta sivulta. Tarkemmalla katsomisela ymmärsin, että vihreä-oranssi viiva kertoo myönteisten ja kielteisten peukkujen määrästä. Tähtireittauksen olisin ymmärtänyt heti.

Myös mainittu vertailu tuntuu toimintona hieman keskeneräiseltä. Kun tuotteen lisää vertailuun, saa viestin, että lisääminen onnistui, mutta epäselväksi jää, mitä sitten tapahtuu. Vertailulinkki löytyy lopulta piilosta sivun ylälaidasta.

skitched-20091012-190918.jpg

Vertailunäkymässä verrattavat tuotteet ovat vierekkäin, mutta siinä se. Olisin luullut, että tuotteista saisi nähdäkseen jotain ominaisuuksia, joita verrata. Nyt ominaisuus ei juuri poikkea siitä, että tuotteet avaisi omiin välilehtiinsä, joita vaihtelisi. Paitsi, että vertailuominaisuus vaatii enemmän klikkailua.

Vertaa tuotteita

Yksittäisen tuotteen katselu

Yksittäisen tuotteen tutustumissivu on varsin perus. Pienenä fiksuna yksityiskohtana on, että paluulinkki vie sinne, mistä on tultu eikä sinne, mikä järjestelmän mahdollisessa hierarkiassa toimii kohteen ylätasona. Nyt valkenee myös alussa ihmettänyt kategoriavalikon Kaikki osastot -nappi. Se toimii ponnahdusvalikkoa, jota painamalla koko valikko aukeaa, ja haluamaansa kategoriaan pystyy hyppäämään suoraan tuotesivulta.

Mr Bump Hopper | Fruugo

Tuotesivuissa on esimerkillistä myös, kuinka ne on mukautettu kulloinkin kaupan olevaan kohteeseen. Kenkiä ostaessaan pääsee poimimaan valikosta haluamansa kengän koon. Mikä parasta, koko on kengän ominaisuus sen sijaan, että hypättäisiin uuteen tuotteeseen, joka edustaisi samaa kenkää halutussa koossa.

Hieman aiheeseen liittyen.. Minusta näytti aiemmin, että Amazon myi ennen vanhaan ensisijaisesti kirjoja, joista sai sitten valita, halusiko ne fyysisinä vai Kindle-versioina, joihin oli linkki kirjan sivulla. Nyt kirjasivulla ei olekaan enää linkkiä Kindle-kirjaan, vaan Kindle-kirjat ovat kokonaan omia tuotteitaan. En ole tarkistanut, onko Kindle-versioilla myös omat arvostelut ja kommentit. Voisi luulla, että olisi suotavaa, että sama sisältö eri muodoissaan (erikokoiset kengät, eriväriset kahvinkeittimet) jakaisivat kuitenkin kommenttinsa ja arvostelunsa, mutta en tiedä, onko tästä mitään yleistä käytäntöä.

Yhteisöllistä

Pohjimmiltaan Fruugo pyrkii olemaan muutakin kuin jouheva kauppa. Yhteisöllisyys on pyritty nostamaan tärkeään rooliin. En ole itse aivan varma, kuinka kiinnostavaa tämä on kaupassa, joka myy satunnaista sälää.

Muita käyttäjiä pystyy seuraamaan. Tässä tapauksessa seuraaminen on yksisuuntaista toisin kuin vaikkapa kaverit Facebookissa. Tiedä sitten, kumpaa tapaa pidetään parempana. Ominaisuus voisi olla kiinnostavampi, jos omat kaverit sattuisivat käyttämään palvelua.

Etusivun palkki (ensimmäisen kuvan Le Pulse), joka kertoo sivun tapahtumista (joku harkitsi jotain, joku etsi jotain) on nokkela ja tuo dynaamisuuden tuntua. Toisaalta se myös hieman ahdistaa. En ole aivan varma, mitä minusta kerrotaan muille. Jos klikkaan läpällä sinistä kengurupalloa etusivulta, eivät kai kaikki nyt luule, että olen kiinnotunut sinisistä kengurupalloista.

Pois se minusta, tämän syksyn muotivärihän on lila.

Aihetta liipaten: Digitalikko kirjoittaa tänään ylimääräisistä klikkauksista, joita verkkokaupat vaativat vielä kun saalis on jo ostoskorissa.

[Lisäys] Kirjoitukseeni linkattiin Fruugon Facebook-sivulla. Ilahduttavaa. Ja nykyään heillä on blogikin.

Uusi patterni? Videon kirjanmerkkipainikkeet

Wednesday, August 19th, 2009

Blogilista väitti tämän päivittyneen saapuneen kommentin vuoksi, joten sanotaanpa lyhyesti jotain. Hiljattain silmiini on pistänyt kahdessa paikassa uuden tyyppinen videototeutus. Sivun yläosassa näkyy video, jonka etenemispalkki koostuu diskreeteistä osasista. Näin käyttäjä näkee, missä mennään ja mitä on tulossa. Jos aihe ei kiinnosta, voi hypätä suoraan haluamaansa osioon. Uuden Zune HD:n markkinointisivu tarjoaa tästä hyvän esimerkin.

Zune.net

[Minähän menin toisaalla tunnustamaan kerettiläisesti, että Zune HD näyttää minusta aika hienolta.]

Tässä yhdistetään varsin kiinnostavasti käyttäjän kontrolli välittömyyteen. Jos tilalla olisi tavanomainen video käyttäjää odottavine play-painikkeineen ja tavanomaisine etenemispalkkeineen, video saattaisi jäädä käynnistämättä ja toisaalta se orjuuttaisi voimakkaammin katsomaan sen kokonaan läpi.

Osataan sitä Suomessakin – melkein. Vierityspalkki kertoo TeleFinlandin uusineen sivustonsa. Uusilla sivuilla on markkinointisivu, jossa esitellään mobiilipalveluita ja houkutellaan ihmisiä mobiililaajakaistan tilaajiksi. Sivulla on vastaava toteutus muutamalla erolla.

TeleFinland - Netti puhelimeen

  • Video painetaan käyntiin kuten mikä tahansa video
  • Videon kappalemerkit näyttävät alkuun välilehdiltä, joten en tajunnut, että ne liittyvät videoon ennen kuin näin palkin kasvavan videon edetessä
  • Videota ei saa seis

Sanoisin, että Zunen tapa hoitaa homma on parempi: video käynnistyköön automaattisesti, mutta annetaan käyttäjälle kontrolli sen pysäyttämisestä. Liikkuva pause-nappi on toki vähän hankala maali. Voisi olla hyvä, että välilyöntikin toimisi pausena, jos ei millään viitsitä toteuttaa erillistä, paikallaan pysyvää nappulaa.

Blogilista unohtaa kirjautumisen

Monday, June 22nd, 2009

Tiedän kyllä, että blogit ovat kuolleet, mutta olen näihin aikoihin asti käyttänyt Blogilistaa muistolehtonani ja porttinani tähän menneeseen maailmaan. Näin siitä huolimatta, että jokainen uudistus, joka sille on Päivän pamauksen ajoista tehty on jollain lailla tuhonnut sitä.

Voi, sen täytyi olla melkoinen palvelu aikoinaan.

No, tulin vain ilmoittamaan, etten kestä enää, ellei tämä kirjautumisongelma poistu. En ole varma, tuliko se tässä laajuudessaan esiin vasta uuden Safarin myötä. Edellisellä betallakin tätä tapahtui, mutta ei sentää joka ikisellä kerralla niin kuin nyt.

Näin näen listan blogeista omat suosikit -sivulla.

suosikkini

Linkkiä klikattuani en päädykään blogiin, vaan takaisin kirjautumissivulle, jossa minun pitää kirjautua uudestaan. Safari täydentää tiedot luukkuihin, mutta joudun painamaan nappulaa itse.

kirjautuminen

Tämä tapahtuu joka ikistä linkkiä klikatessa. Jos yritän avata blogit luettavaksi välilehtiin, hetken kuluttua minulla on edessäni rivi vällehtiä, joista jokainen odottaa, että käyn kirjautumassa sisälle Blogilistaan.

tabit

[Kuvissa esiintyvällä Muista minut -valinnalla ei ole yhteyttä tapaukseen.]

Pikakatsaus YouTuben soitinkäyttöliittymän evoluutioon

Saturday, May 3rd, 2008

Puskuri kirjoitettavista jutuista on pitkä, mutta jälleen hyppäsi yksi juttu jostain syystä jonon ohi. Huomasin, että Youtubessa voi kokeilla beta-versiota uudesta soitinkäyttöliittymästä. Vai kuuluuko sanoa soittimen asemesta geneerisemmin toistin.

Joskus aikoinaanhan kirjoittelin näistä [ensin ja sitten], mutta sittemmin on tapahtunut muutoksia, joita en ole kommentoinut.

Tämä on rekonstruktio alkuperäisestä. En ole aivan varma, oliko se tuollainen, mutta oleellista oli, että palkeista on vaikea tajuta, mitä ne tarkoittavat – saati että toistokohtaa on mahdollista raahata.

kaikkein vanhin

Seuraavassa versiossa tuo korjattiin, mutta uusi toteutus näytti vähän epäselvemmin tarkan toistokohdan.

toinen

Google Videon soitin esimerkiksi näytti sen selkeämmin, ja tarjosi silti ison kohteen raahamista varten.

google video

Kontrastia siinä on kieltämättä vähänlaisesti.

YouTuben seuraavassa versiossa toistokohta näkyi tarkemmin, kun osoitin muuttui läpinäkyväksi.

kolmas

Nappuloita oli silti vähän missä sattuu ja yleivaikutelma sekava. Seuraava versio siisti tätä.

vanha soitin

Samalla se epäselvensi jälleen toistokohdan. Ilmeisesti tämä ei ole niin tärkeää. Stop-napin symboli muuttui tarkoittamaan selkeämmin sitä mitä nappi-tekee: toiston aloittamista alusta (merkinnän lopussa lisää tästä).

Uusimmassa versiossa ilmettä on yksinkertaistettu entisestään. 90-lukuisen raskaista kohokuvioinniesta on luovuttu. Pienen ja normaalin kuvakoon välillä vaihteleva harvoin jos koskaan käytetty painike on saanut mennä, samoin alkuunpalauspainike. Ladattua toistettua ja ladattua toistamatonta kohtaa merkitseviä värejä on selkeytetty aikajanalla. Uusin soitin alkaa olla aika kiva, mutta yllättävän hitaasti tähän on tultu.

uusi soitin

Sinänsä mielenkiintoisesti Google Videosin nykyinen soitin muistuttaa kovasti YouTuben soitinta, mutta ei ole sittenkään aivan samanlainen. (Lisäys: eipä tuo olekaan Google Video -spesifi soitin, vaan kaikki upotetut vanhan malliset YouTube-soittimet näyttävät tuolta.)

Google Video Search

Nykyään näkee varsin usein myös soittimia, joissa soittokohdan osoitin tulee näkyviin vasta, kun hiiren vie kyllin lähelle. Tällöin se saattaa jäädä löytymättä, jos käyttäjä alistuu kuvittelemaan, että palvelu on todella niin huono, että tällaista mahdollisuutta ei tarjota – kuten Ilta-Sanomien video-osio pitkään oli. Melko helposti indikaattorin olemassaolon kyllä tapaa löytää vahingossakin.

[Kirjoitin kerran merkinnän stop-nappien turhuudesta, mutta se katosi sittemmin. Kiinnostavaa asiassa on, että CD-soittimissa stop-napin toiminta muuttui erilaiseksi kuin C-kasettisoittimissa, koska tekniikka sattui toimimaan eri tavalla. CD-soittimethan unohtavat toistokohdan, kun levy stop-napista pysäytetään, kun taas kasetissa toisto jatkuu siitä mihin jäätiin. iTunesissa stop-napista on luovuttu turhana. Vähän turhalta moinen digitaalisessa soittimessa tuntuu, kun se toimii vain rewind- ja pause-nappien yhdistelmänä. Muutamassa poikkeustapauksessa sitä kuitenkin käytetään iTunesissakin, mikä tekee asiasta ikävän sekavan.

Merkinnässäni hihkuin, kuinka Nokian silloisessa multimediapuhelimessa kappaleen toistamisen aloitusyritys play-nappia painamalla sai aikaan dialogin, jossa luki "Please un-pause track to resume playing". Soitto alkoikin pause-napista.]

Iltalehden pikkuparannus

Friday, March 21st, 2008

Maailma on taas hieman parempi paikka. Iltalehti on päivittänyt videosivunsa linkin.

Ladataan 201DIltalehti.fi201D

Ennen vanhaa siinä luki Klikkaa Netti-TV auki tästä tai palaa takaisin tästä. 50% mahdollisuus valita väärin ja muotoilu, joka pakottaa ohjaamaan koko lauseen. Uudessa toteutuksessa turha linkki on poistettu ja tässä-linkistä on hankkiuduttu eroon.

Ehkä seuraavassa versiossa homma vain toimii ilman turhia kysymyksiä. Kenties jopa uskaltautuvat hankkiutumaan eroon typerästä ponnahdusikkunasta.

Minun on kaikkiaan vaikea ymmärtää, miksi Iltalehden sivuston on lltasanomia suositumpi. IS sentään toimii kunnolla eikä jää satunnaisesti jumiin niin, että sivu latautuu melkein valmiiksi, muttei ihan. Ilta-Sanomien keskustelun selaaminen on myös mahdollista ilman, että joka ikinen viesti täytyy klikata erikseen auki. Iltalehteä vaivaa myös älyttömyys, että jos klikkaan uutista etusivulla, en päädykään itse uutiseen, vaan Espoo teema-sivuille, jos uutinen sattui liittymään Espooseen ja joudun tällä sivulla klikkaamaan uutista uudestaan päästäkseni lukemaan sen.

Ilta-Sanomissa on kyllä vastaavasti käsittämätöntä, että ovat poistaneet päivän lööpin näkyvistä. Luulisi, että olisi hyvä vain, että ihmiset saisivat halutessaan lööpin helposti käsiinsä, mainoshan se on. Voisi olla kätevää laittaa lööpin viereen nappi, jota klikkaamalla saisi leikepöydälleen suoraan koodin, jolla liittää lööppi blogiinsa.

3D-Piclense ja makeuden määritelmä

Tuesday, March 11th, 2008

Hihkuin viime elokuussa riemusta törmättyäni Piclensiin. Nyt teen sen taas huomattuani, että sen Firefox-versio osaa vaikuttavan 3D-näkymän. Siitä ei ole juuri hyötyä, mutta tuntuu kuin olisi päässyt lentelemään Apple TV:n alkuanimaatioon.

Kokemus on aika hieno etenkin Macin kosketuslevyllä kahta sormea käyttämällä: sormien liikuttaminen sivuttain vierittää näkymää sivusuunnassa ja eteen sekä taakse liikuttamalla näkymä lähentyy ja loitontuu. Jätetään harjoitustehtäväksi pohtia, kuinka mappaukset on toteutettu; ohjaako käyttäjä kohdetta vai kameraa (vinkki: riippuu akselista).

Windowsilla 3D-efektin osaava versio on saatavilla myös IE 6:lle ja 7:lle.

Pitäisiköhän vaihtaa Firefoxiin. Safari onkin taas viime aikoina saanut koneeni ärsyttävästi jumiin. Jokin maailman vakio määrää, että kovalevyllä on sen koosta riippumatta aina pari gigaa liian vähän tyhjää tilaa, mikä johtaa lopulta jumitukseen, kun virtuaalimuisti ei tiedä, minne mahtuisi.

Unnecessary Modality in Facebook

Sunday, February 3rd, 2008

All in all, it’s a nice idea to tell people what it means that the service remembers them when logging in. But why on earth have they implemented it modally? Now the dialog covers the Login button and the user is forced to click Okay even if she already knows the message and would like to proceed, ignoring the dialog.

Re: Welcome to Facebook! | Facebook

Re: Welcome to Facebook! | Facebook

Truth be told, there is a tiny area of the button visible beneath the dialog and clicking it actually works. I’m not sure whether this is an accident or a deliberate design decision, trying to solve the problem with modality. Whatever the reason, I don’t see why the dialog couldn’t be moved to right, leaving the button wholly uncovered.