Archive for the ‘nokia’ Category

2 Nokia vs. Apple -myyttiä

Monday, June 21st, 2010

Ylen uutinen iPhonen suosiosta Suomessa on levinnyt kiihkeästi kaikkiin uutislähteisiin, vaikkei Sonera vieläkään suostunut antamaan tarkkoja tietoja laitteen myyntimääristä. [Huhujen mukaan väitetty 50 000 laitetta saattaa sekin olla alakanttiin – mutta huhuja nyt voi keksiä tarvittaessa lisääkin.] Uutisia on myös kommentoitu ahkerasti jo vuosikausia käytetyillä argumenteilla.

Vaikka tämän blogin piti olla tauolla, kunnes saan pari hommaa valmiiksi, en malta olla kommentoimatta kahta toistuvaa väitettä.

1. iPhone on hyvä multimedialelu, mutta peruskäyttö – puhelut, tekstarit ja sähköpostit – toimivat Nokialla paljon paremmin.

iPhone on puhelimena parempi kuin yksikään käyttämäni Nokia tai muu laite. Moni pikkujuttu on toteutettu huomattavan kätevästi.

iphone during call

Kaiutinpuhelun saa päälle yhdellä painalluksella kesken puhelun. Vastaavasti käy mykistys. Aiemmissa puhelimissani vähintään jompaa kumpaa on saanut kaivella valikoista. Kesken puhelun on helppo mennä tekemään muita asioita tarvitsematta murehtia, kuinka puheluun pääsee takaisin.

Kun kirjoitan puhelinnumeron numeronäppäimistöllä, numero ryhmitellään havainnollisesti ja kirjoitetaan niin suurilla numeroilla, etten joudu tihrustamaan. Jos kirjoitan numeron, joka löytyy muistiosta, puhelin kertoo heti, kenelle olen soittamassa. Tämä säästää monelta nololta tilanteelta.

Oma numero näkyy ylimpänä puhelimuistiossa. Pieniä hyviä yksityiskohtia on paljon.

[Lisäys] Unohdin kokonaan visuaalisen puhelinvastaajan, joka on nimenomaan tavallista puhelinkäyttöä parantamaan kehitetty ominaisuus. Sen sijaan, että joutuisi odottelemaan, kun vastaaja lukee viestit hankalasti yksi kerrallaan, ne näkee puhelimessa listana ja voi kuunnella juuri sen minkä haluaa. Tuo ei toimi suomalaisilla operaattoreilla, joten en siksi sitä muistanut. [/Lisäys]

Vastaavasti tekstiviestit tehtiin iPhonessa ensimmäistä kertaa oikein. Kun saan uuden viestin joltakulta, olen oletettavasti kiinnostuneempi aiemmasta hänen kanssaan käymästäni viestinvaihdosta kuin muista hiljattain saamistani viesteistä. iPhone järjestää viestit vastaanottajan mukaisiksi keskusteluhistorioiksi. Nykyään näin tekevät monet muutkin puhelimet. Sikäli kiinnostavaa, ettei sähköpostiin tarjota tällaista ryhmittelyä. [Paitsi että näköjään iOS 4 tuo tämänkin, hyvä.]

Silti sähköpostikin on hyvä. Se tekee tehtävänsä ja ennen kaikkia toimii saumattomasti. Virtuaalinäppäimistö häviää ainoastaan parhaimmille täys-qwerty-laitteille.

Gmail-tunnuksien syöttäminen kertaalleen riittää. Exchange-serveri on toiminut sekin kuin ajatus kun vain sain selvitettyä oikeat asetustiedot. N97:n kanssa ongelmia riitti enemmänkin eikä e61 suostunut hakemaan Exchange-viestejäni sen jälkeen, kun oli sen kerran tehnyt. Globaalin inboxin puuttuminen on toki ollut typerää. Onneksi sekin viimein saadaan uudessa ohjelmistoversiossa.

Täytyy myöntää, että joissain Nokioissa kaiutinpuhelun ääni on laadukkaampi ja voimakkaampi, mutta muilta osin en ymmärrä väitteitä, joiden mukaan iPhone olisi jotenkin ylivoimaisen huono puhelinkäytössä.

2. iPhonen ansiot ovat markkinoinnissa ja hypessä, teknisesti se on vanhanaikainen.

On totta, että alkuperäisestä iPhonesta puuttui 3G-yhteys, vaikkei älypuhelimia ollut enää vuosiin nähty ilman 3G:tä. Myös alkuperäinen kamera oli kovin vaatimaton.

Sitä vastoin iPhonen näyttö oli julkaisuhetkellään markkinoiden kärkeä. Sen kiihtyvyysanturi toimi kunnolla eikä vain sinne päin. Sen kosketusnäyttö oli ensimmäinen, jota viitsii oikeasti käyttää. Suoritin oli poikkeuksellisen nopea, jotta animaatiot saatiin toistumaan nykimättä. Kyllä Apple on panostanut tekniikkaan – se on vain priorisoinut tekniikkaa, joka on suoraan sidoksissa käyttökokemukseen. Muut asiat on katsottu toissijaiseksi ja niitä on päivitelty vaiheittain. iPhone on kiertänyt omaa tietään, mutta uusi nelosversio alkaa olla kova tekijä jo vähän joka saralla.

Ja tekniikkaan panostamista se on tietty toimiva softakin, vaikkei siitä bullettia boksin kylkeen saisikaan.

Nokialla on toimittu toisin. Mahdollisesti hyvätkin laitteet rampautetaan viimeistään alitehoisella raudalla. Tero Lehto analysoi aihetta hiljattain hyvin.

***

iPhone 4:n julkistustilaisuuden feedejä seuratessani tuumin täynnä fanipoikauskoa, että huh, nyt alkavat olla tekniset speksitkin sitä luokkaa, että luulisi mussutuksen loppuvan. Mutta ei, Hesarin ensimmäisissä kommenteissa tuumittiin, että laite on huono, koska sillä ei voi mökillä ollessaan hakea uutta firmistä digikameraan.

Negatiivisten kommenttien keskittyminen Suomeen saa huolestumaan tosissaan. Jos noin moni vielä tässäkin vaiheessa vähättelee iPhonen menestystä käyttäjien tyhmyydellä ja mainosmiesten oveluudella, se ei lupaa hyvää.

[Lisäys] Tietty sittemmin esiin tulleet iPhone 4:n antenniongelmat kuulostavat katastrofaalisen nololta, mutta eivät varsinaisesti liity alkuperäiseen aiheeseen.[/Lisäys]

Posted in GUI, apple, bisnes, elämyksellisyys, iphone, nokia, vempaimet | 4 Comments »

Konvergenssi ja divergenssi tappelivat – kumpi voittikaan?

Thursday, April 1st, 2010

Yksi yleislaite kaikkea varten vai oma laite joka tarkoitukseen. Tästä kiisteltiin jokunen vuosi sitten vuolaasti, kun kännyköihin kyettiin yhtäkkiä toteuttamaan kaikki mistä oli aina haaveiltu. Kirjoitin tuolloin nuoruuden innossani näin:

Olen hieman sillä kannalla, että konvergenssilla saa aikaan mainioita linkkuveitsiä, mutta puukot on silti syytä pitää erillään.

army knife

Tuo kuulostaa fiksulta edelleen. Seuraavasta olen sittenkin nyttemmin eri mieltä.

Minusta olisi järkevää, että musiikkisoitin ja puhelin osaisivat kommunikoida keskenään – soitin menisi vaikka paussille puhelun tullessa – mutta niitä ei ole välttämättä syytä tunkea samaan laitteeseen.

Tuolloin iPhonea ei ollut vielä julkaistu, ja kunnon fanipoikana ajattelin, että koska Apple ei ole tehnyt sitä, se ei voi olla hyvä ajatus. Oikeasti olin guruni Don Normanin pauloissa. Hän oli vakuuttanut minut visiollaan keskenään kommunikoivista tiettyyn tarkoitukseen suunnitelluista informaatiokodinkoneista (information appliance).

Talouselämän uutiskommentissa linkattiin blogiini [olin otettu] ja todettiin tulossa olleen Nokian N95-mallin näyttävän että pikkuhiljaa konvergenssi voittaa, ja yksi laite tekee kaiken.

N95 osoittautui tietenkin menestykseksi. [Joku voisi sanoa, että segmentissään Nokian toistaiseksi viimeiseksi sellaiseksi.] Myöhemmin iPhone osoitti, että konvergenssi todella oli oikea suunta. Viimeistään kosketusnäytön myötä yhdellä laitteella voidaan tehdä kaikki mahdollinen ja mitä ei voida – there’s an app for that.

***

Aivan näin yksinkertainen tilanne ei sentään ole. Kaikessa hiljaisuudessa keskuuteemme on kuin onkin saapunut divergenssin hengessä yhteen tarkoitukseen tarkoitettuja laitteita. Autoihin ostetaan erillisiä navigaattoreita, vaikka saman voisi tehdä hyvin kännykällä. Ihmiset ostavat sähkökirjanlukijoita, lukeakseen jotain niinkin banaalia kuin tekstiä – vaikkei niihin saa edes värinäyttöä. Sähköisiä valokuvakehyksiäkin halutaan, vaikkei niiden kanssa voi edes vuorovaikuttaa.

Tietokoneen lisäksi myös kaiken maailman tv-laitteet kytkeytyvät internettiin [alkuperäisessä jutussani kerroin myös Nokian silloisesta ajatuksesta säilöä elokuvakirjasto kännykällä]. Kännykkä ei kelvannut edes kannettavan modeemiksi, vaan siihenkin haluttiin oma laitteensa ennen kuin mobiililaajakaista lähti liikkeelle. Luultavasti parissa vuodessa kodeissa on yhä enemmän erinäköisiä pikku näyttöjä, joilla hallita juttuja.

Ehkä kännykästä ei ollutkaan aivan kaikkeen. Divergenssilläkin on tilauksensa.

***

Ja sitten tuli iPad. Ehkä kännyköiden ja kannettavien väliin mahtuukin oma tuotesegmenttinsä. Divergenssiä tämäkin.

Ja yhtä aikaa konvergenssiä. Haluavatko ihmiset sittenkään erillistä lukulaitetta, matkatietokonetta ja elokuvatoistinta? Eikö olisi parempi, että kaikki olisi yhdessä laitteessa? Sähköinen muste on mukavaa luettava, mutta onko se niin paljon parempi, että puukko voittaisi linkkuveitsen?

Tällä kertaa voisin veikata konvergenssin puolesta.

Posted in apple, arki, bisnes, nokia, vempaimet, yksinkertaisuus | 7 Comments »

Siirtymätehosteet – silmänruokaa vai substanssia

Tuesday, July 28th, 2009

Törmäsin kiinnostavaan videoon [via]. Etenkin kohdassa 1.48 esiteltävä peek-efekti vaikuttaa nokkelalta [koskakohan videot alkavat tukea linkkaamista suoraan haluttuun kohtaan].

[Lisäys] Minulle opetettiin kommenteissa, että tuollaisia linkkejä voi tehtä jo.[/Lisäys]

Sikäli olen samaa mieltä, että erilaiset siirtymätehosteet ovat usein hyödyllisiä etenkin tukemaan spatiaalisuutta, tilan tuntua. Kun näkee, minne kohteet menevät ja minne itse liikkuu, hahmottaa paremmin, missä on.

Tämä toi mieleeni vanhan pohdintani iPhonen karttaohjelman taittumistehosteesta. Onko siinä mitään järkeä vai meneekö se kikkailun piikkiin? Vastaavaa ei käytetän iPhonessa missään muualla. Kartta taittuu pois näkyvistä niin pitkältä matkalta, ettei sitä pääse kuitenkaan käyttämään. Toisaalta kartta vie tilaa ylälaidasta niin, että kontrolleja ei mahdu yhtä paljon kuin jos kyseessä olisi tavanomaisempi flip-tehoste.

map curl

Mitä sanoo raati? Minä tuomitsen tuon kikkailuksi.

[Rumaa on sekin, että itsenäinen kehittäjä ei voi käyttää samaa efektiä, sillä julkisilla apeilla ei ole mahdollista pysäyttää siirtymää tuolla tavalla.]

Posted in GUI, apple, nokia | 8 Comments »

Tässäkö Nokian pelastus (katso kuvat)

Thursday, July 16th, 2009

Computerworldissa kirjoitetaan [via Digitoday] Nokiasta ja sen insinöörihenkisten laitteiden vaikeuksista menestyä Yhdysvalloissa. Hienoa, että hankaluudet tunnustetaan, mutta sääli, että toimenpidelista kuulostaa vähintään surkuhupaisalta:

One is to ship phones with default settings that show users the phone’s capability without requiring them to search for specific key features and then turn them on. Moreover, he said, a smartphone could ship with wallpaper that shows a scene from nature, instead of a simple blue background. Engineers are also working to add an hourglass icon that would appear while a function is loading, as users are accustomed to seeing in other applications.

Ensimmäinen idea on varmasti hyvä. Jostain syystä N97:ssäkin näytön kääntyminen automaattisesti kiihtyvyysanturin perusteella on oletusarvoisesti pois päältä eikä ominaisuutta keksi ottaa käyttöön, ellei sitä osaa erikseen kaivata.

Nokian taustakuvat ovat usein riemunkirjavia ja ottavat silmiin, mutta niin tekisivät luultavasti luontoaiheisetkin. Ei ole vahinko, että iPhonessa tausta on tylsän musta.

Hauskin parannus on sittenkin tuo tiimalasi. Tiimalasin kaltaisia, tehtävän tarkkaa tilaa kertomattomia prosessi-indikaattoreita neuvotaan käyttämään, jos edessä on noin sekunnin mittainen odotus. Tämän jälkeen olisi syytä näyttää jonkinlainen tehtävän tilaa tarkemmin esittävä indikaattori, vaikkapa latauspalkki.

Sen sijaan siis, että sanottaisiin, että ohjelmamme ovat hitaita ja meidän on saatava niistä turha raksuttaminen pois, sanotaankin, että insinöörimme pyrkivät tuomaan niihin tiimalasin kuvan kertomaan, että odotapa vain kaikessa rauhassa. Rohkaisevaa.

***

Tietty tiimalasi viestinä on jo aika hassu. Se tuo mieleen 90-luvun Windowsin. Windowsiin se keksittiin luultavasti, sillä ei kehdattu ottaa suoraan käyttöön Maceissa ollutta kellosymbolia.

tiimalasi

kello

Nykyään ovat muodissa pyörivät indikaattorit, joita tavataan kutsua spinnereiksi. Ei edusta erityisen hyvää tyylitajua ottaa enää käyttöön tiimalasia.

spinner

Jos joku osaa kertoa jotain spinnereiden taustasta ja perusteista, kuulisin mielelläni. Nykymuotoisiin spinnereihin törmäsin muistaakseni Mac OS X 10.3:n myötä. Sittemmin ne levisivät käyttöön erilaisiin web 2.0 -palveluihin.

Edes Windows Vistassa ei käytetä enää tiimalasia. Siinä sen paikan on perinyt turkoosi renkula, jossa liukuväri kieppuu ympäri spinner-henkisesti.

vista

Posted in apple, nokia, symbolit | 3 Comments »

N97 jättää tahmean maun

Monday, July 6th, 2009

Olen pudonnut perheemme nokkimisjärjestyksessä niin alas, etten saanut äitini ja veljeni tavoin kutsua tulla tutustumaan uuteen Nokia N97:ään. Onneksi laite kiersi lopulta minunkin käteeni.

n97

Ensivaikutelma

Ensituntuma on lupaava. Puhelin huokuu laatua. Nokia tuntuu vaappuvan edes takaisin muovisuuden ja jämäkkyyden välillä, mutta tällä kertaa on onnistuttu. Puhelin tuntuu hyvältä kädessä, ja kansi liukuu ylös ja alas sujuvasti. Muotoilu on sikäli symmetrinen, että ainoastaan oikean laidan Nokia-tekstin suunta vihjaa, miltä reunalta näyttöä tulee painaa, jos sen haluaa auki.

Näytön auki työntäminen avaa näppäimistön itsestään, mutta jos puhelinta haluaa käyttää kansi kiinni, täytyisi keksiä, mistä näppäinlukko avataan. Näytön alla olevan napin painaminen tuo näytölle ohjeen, jonka vilahtaa näkyvissä niin nopeasti, että sitä tuskin ehtii lukea ensimmäisellä kerralla.

Jos nappia painaa heti uudestaan, ohje ei meinaa ilmestyä. Vasta hetken päästä se tulee jälleen näkyviin.

Avaa näyttö ja näppäimet käyttöön lukituskytkimellä, se sanoo. Vieressä vilkahtaa animaatio, jossa puhelinta painetaan oikeasta ylälaidasta.

Käyttäjän huomattua, etteivät oikean ylälaidan äänenvoimakkuudensäätöpainikkeet avaa näyttöä, hän löytää jossain vaiheessa oikean vivun puhelimen vasemman kyljen keskivaiheilta. Jos vipua operoi pikaisesti, näyttö aktivoituu, mutta taustavalo ei syty. Toivottuun lopputulokseen päästääkseen vipua on pidettävä hetki ääriasennossaan.

Testieni mukaan kaikki eivät heti tajua myöskään iPhonen sinänsä hauskaa näppäimistönavauselettä, mutta on höpsöä, että tavanomaiseen fyysiseen kytkimeen perustuva toteutus on onnistuttu tekemään näin vaivalloiseksi. [Myös lakimiehelläni oli vaikeuksia saada näppäinlukkoa auki, joten en ole yksin. Hän tosin kommentoi tavanneensa paljon vaikeampiakin nokialaisia.]

Kosketusnäyttö

Ennen iPhonea olin hyvin skeptinen kosketusnäyttöjä kohtaan, sillä en ollut ikinä käyttänyt sellaista ärsyyntymättä. N97 saa minut muistamaan, kuinka vihaankaan kosketusnäyttöjä. Syy on kai tekninen: Nokia käyttää resistiivistä näyttöä, kun iPhone ja muut modernit kosketusnäyttöpuhelimet (Palme Pre, Blackberry Storm jne.) käyttävät kapasitiivista. Lopputuloksena Nokian käyttö on kuin sitä operoisi paksun kalvon läpi.

Tämä leimaa kaikkea käyttöä niin voimakkaasti, että en itse ottaisi tätä puhelinta jokapäiväiseen käyttööni.

Valmiustila

Puhelin aukeaa kätevään valmiustilaan. Tästä voi seurata sähköpostejaan, Facebookiaan, säätä ja kalenteria varsin toimivasti. Olin pettynyt, ettei edes 3.0-päivitys tuonut iPhoneen mitään vastaavaa. Näkymä myös kääntyy vaaka- tai pystyasentoon tarvittaessa.

Automaattinen kääntyminen kiihtyvyysanturin perusteella ei jostain syystä ole käytössä oletusarvoisesti, vaan se pitää kytkeä erikseen päälle. Kääntyminen ei ole iPhonen tapaan sulavasti animoitu, vaan näyttö vilkkuu välissä sinisenä jokseenkin epäelegantisti.

Gmail-tilin aktivointi onnistui sujuvasti. Tosin tehtyäni salasanassani kirjoitusvirheen, puhelin ei mitenkään kertonut, mikä meni vikaan – palasi vain taaksepäin ja käski ottaa yhteyttä postilaatikkoon.

Suurin ilon aihe on, että älyttömästä yhteysosoitteiden tms. säätämisestä ja yhteyden ottamisen sallimisesta joka ikisellä kerralla, kun gmail-ohjelman avaa on viimein päästy eroon. Kun tiedot on kerran syötetty oikein, puhelin tuntuu hakevan viestejä sen kummempia lupia kysymättä.

Näppäimistö

Tekstin syöttäminen onnistuu fyysisellä näppäimistöllä varsin hyvin. Kosketusnäyttöä kokeilin sen verran, että havaitsin sen kamalaksi. Verkko-osoitteissa esiintyvä kauttaviiva tuotetaan yhä painamalla 15 kertaa 1-nappia. Jotkin asiat eivät muutu.

Ongelmallista näppäimistössä on, että ä-kirjan puuttuu ja shift on vain yhdellä puolella. Leveää näppäimistöä on myös turha ajatella käyttävänsä yhdellä kädellä. Sikäli taskulaskinmalliset BlackBerry-henkiset laitteet ovat kätevämpiä.

Näppäimistön tuntopalaute on yllättävän lyhyt, jos katsoo, kuinka paksulti alapuolella näyttäisi olevan tilaa.

Ä-kirjain tuotetaan painamalla sinistä nuolta ja L-kirjainta. Tämän voi päätellä siitä, että L-kirjaimen napissa on sinisellä pieni Ä. L on näppäimistön oikeassa laidassa, samoin tuo sininen nuolinappi, joten vasemmalla kädellä täytyy kurottaa aika kauas.

Minulla kesti hetki ymmärtää, mistä johtui, että kirjoitin yhtäkkiä numeroita. En tajunnut, että sen lisäksi, että sininen nuoli toimii jonkinlaisena alt-painikkeena, sitä painamalla valinta saattaa myös lukittua päälle, jolloin painikkeet alkavat tuottaa toissijaisia merkkejään. Näytöllä näkyy tässä vaiheessa 123-symboli, joka on mielekkäämpi perinteisissä numeronäppäinpuhelimissa.

Web-selain

Suuri kosketusnäyttö on omiaan verkkoselailuun, samoin puhelimen nopea HSDPA-yhteys. Vihreää Safari-kuvaketta muistuttava symboli viittaa karttoihin, verkkoon päästää maapallosta.

Ajatus tuntuu olevan, että käyttäjät haluavat käyttää etupäässä aiemmin vierailemiaan sivuja. Historiaan ja kirjanmerkkeihin tarjotaan sulava pääsy, mutta päästääkseen syöttämään verkko-osoitteen joutuu painamaan oudon näköistä nappulaa.

Menin katsomaan Hesarin sivuja. Puhelin osaa hienosti Flashiä, joten näytön peitti kaistale koko ruudun mainoksesta. Yritin siirtyä yläkulmaan sulkeakseni mainoksen, mutta päädyinkin klikkaamaan itseni mainostetulle sivulle.

No, ehkä tämä ei ole Nokian vika. Mutta se on, ettei missään ollut paluupainiketta, kun sellaista tarvittiin.

On kai oltava helpompikin keino kuin tämä:

1. Hakkaa oikean alakulman nuolisymbolia, kunnes se tekee jotain (ilmeisesti vasta, kun sivu on latautunut kokonaan.)
2. Valitse alhaalta Valinnat
3. Valitse Siirry
4. Valitse avautuvasta alavalikosta valikosta Aiempiin

Tämän jälkeen eteen aukeaa sivunäkymä, jossa edellisiä sivuja voi selata.

Forward-painiketta ei ole. Tuokin toiminto löytyy otsikon Siirry Aiempiin kautta.

Sivuja vieritellään kovasti iPhonen selaimen tapaan, joskin tahmeammin. Sivua voi periaatteessa zoomata näpäyttämällä kaksi kertaa haluttuun kohteeseen, mutta sen kummempaa älyä puhelin ei tunnu harrastavan kohteen valinnassa. Palsta ei siis rajaudu siististi ruudulle iPhonen tapaan.

Tarkempi zoomaaminen ei onnistu nipistyseleellä jo näytön tekniikan vuoksi. Zoomaamista varten painetaan alalaidan nuolikuvaketta ja avautuvasta valikosta suurennuslasia. Tämän jälkeen näytölle ilmestyy säädin, jota liu’uttamalla kokoa voi muuttaa.

En tiedä, kuinka selaimeen luodaan uusia ikkunoita. Vanhoissa Nokian selaimissa tämä ei onnistunut kuin klikkaamalla sellaisen luovaa linkkiä. Valikosta löytyy kyllä komento ikkunanvaihtamiseen, joten voi olla, ettei uuden ikkunan luomista ole mahdollistettu vieläkään.

Kamera

Nokian N-sarjan kamerat ovat perinteisesti olleet varsin mainioita. N97 vaikuttaa teknisesti hyvältä sekin. Toteutuksessa vain on pari omituisuutta.

Tätä voi pitää jo käyttäjän virheenä, mutta kameraa testatakseni käynnistin sen painamalla oikean kyljen laukaisupainiketta. Kuten oletettua, kamera käynnistyi.

Yllätyksekseni en nähnytkään ruudulla edessäni olevaan huonetta, vaan oman naamani. Jostain syystä puhelin oli aktivoinut käyttäjää kohti osoittavan pikkukameran. Tutkin valikkoa, enkä löytänyt keinoa keinoa käynnistää varsinaista kameraa.

Puhelimen ympäri käännettyäni huomasin, että kameraa peitti erillinen suojaluukku. Tämän avattuani kaikki alkoi toimia. Myös oikeassa kamerassani on manuaalisesti operoitava linssinsuojus, mutta se osaa kehottaa poistamaan sen, jos kameran laittaa vahingossa päälle suojuksen kanssa. Vastaava ei olisi pahaksi tällekään puhelimelle.

Kameran laukaisupainike toimii kuten varsinaisissa kameroissa: painallus puoleen väliin tarkentaa [kamala plink-ääni], painallus loppuun saakka laukaisee. Tähän tarkoitukseen nappula on ikävän heiveröinen.

Jostain syystä näytöllä on myös virtuaalinen painike, jota painamalla kamera ottaa kuvan ilman sen kummempaa tarkennuksen säätöä. En tiedä, mikä tarkoitus tuolla on, sillä sitä on hankalampi painaa.

[Kyllä, myös iPhonen kosketusnäytön laukaisupainiketta on hankalampi painaa kuin oikealle paikelle sijoitettua mekaanista.]

Kun kameran avaa luukku kiinni, pääsee helposti valitsemaan video- ja valokuvan välillä. Jostain syystä luukun avaamisen jälkeen valinta piilotetaan syvälle valikoihin.

Joku voisi nillittää, että ISO-arvojen asteikko hidas, normaali, herkkä on vähän epälooginen. Apple ei ikimaailmassa laittaisi kännykkäkameraansa ISO-säätöä, mutta ehkä tämä sitten on tarpeen. Olisin taipuvainen kuvittelemaan, että tämantasoisessa kuvauksessa herkkyyden manuaalisäädöistä ei ole paljoa iloa.

Valikot ja vierittäminen

Irvailin täällä aikoinaan Nokian kosketusnäyttöprototyypille, jossa valikoita joutui kaksoispainamaan. Tällainen interaktiomalli ei ole ollut perinteisesti käytössä kosketusnäytöissä. Vaikkapa juuri iPhonessa yhtäkään kohdetta ei avata kaksoiskosttamalla. Kaksoiskosketusta käytetään ainoastaan oikotienä esimerkiksi verkkosivun tai kartan zoomaamiseen.

N97:ssä kaksoiskosketus elää ja voi hyvin. Listat toimivat sillä periaatteella, että kohde valitaan ensimmäisellä kosketuksella ja avataan toisella. Näin siitä huolimatta, ettei kohteelle olisi olemassa muuta tehtävää kuin juuri avaaminen. Yhdistettynä kosketusnäytön yleiseen tunnottomuuteen, tämä on pidemmän päälle kovin raivostuttavaa.

[Tämä on vieläpä toteutettu epäloogisesti. Kun kohde on valittuna, olisi luontevaa olettaa, että valikossa olevat verbit liittyisivät siihen. Näin ei kuitenkana ole, vaan valikossa on sekaisin kohteeseen liittyviä komentoja ja yleisempiä, koko valikkoa tai näkyvää koskevia.]

Tästä juontuu myös omituinen listojen vierittäminen. IPhonessa hyvin toteuttu vierittäminen on yksi tärkeimmistä syistä, miksi sen käyttö tuntuu niin mainiolta. Listat seuraavat sormea hyvin tarkasti, ja listan voi heittää liukumaan, jolloin se hidastuu kuin fyysinen kappale. Jos lista tulee päätepisteeseensä, se pomppaa takaisin pehmeästi [tämä on ymmärtääkseni omittu myös Palm Prehen].

N97:ssä mikään ei tapahtu pehmeästi. Listojen vierityslogiikkakin on tasan päinvastainen. iPhonessa siirrytään ylöspäin heittämällä lista liukumaan alaspäin. N97:ssä painetaan sormi listan päälle, ja raahataan se kohti näytön yläreunaa. Kun reuna on saavutettu, aletaan vierittää kohde kerraalla ylöspäin. Hetken päästä vauhti onneksi kiihtyy hieman.

Toimiihan tämäkin, mutta mitään hauskaa tässä ei ole.

Pahinta on, että toiminta ei ole systemaattista. Esimerkiksi verkkosivujen historianäkymässä N97:n vieritys toimii kuten iPhonen cover flow -näkymässä. Vasemmalle pääsee, kun ottaa sivusta kiinni ja heittää sitä oikealle. Moinen ristiriitaisuus ei ole hyvästä, sillä vierittämisen suunta on perinteisesti ollut herkästi pieleen menevä asia.

Hienoista epäjohdonmukaisuutta on nähtävissä siellä täällä. Välillä paluupainike on nimeltään takaisin, välillä poistu. Ovi Storessa sen nimi on back, vaikka toinen nappi on suomeksi.

Avoimet sovellukset -valikko on toteutettu hieman kömpelösti eikä siitä voi enää sammuttaa ohjelmia menemättä itse ohjelmaan. Näytöllä on myös tilaa sen verran, että luulisi olevan mahdollista mahduttaa myös ohjelmien nimet näkyviin.

Nokia-käyttäjät ovat irvailleet iPhonen copy&paste-toiminnon puuttumiselle puhelimen julkaisusta lähtien. Nokian toteutus ei edelleenkään vakuuta. Tulin vahingossa kopioineeksi tekstiä yrittäessäni vierittää tekstiviestiä, mutta en tiedä, kuinka sen olisi saanut liitetyksi jonnekin. Toiminto ei ilmeisesti vieläkään toimi juuri muualla kuin viestinkirjoituksessa, joten hirveästi iloa siitä ei ole.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: Työkalut-valikko on viimein poistettu. Nykyään asetuksia sisältävää valikkoa kutsutaan järkevästi Asetukset-valikoksi.

Musiikki

Puhelin liitetään tietokoneeseen fiksusti USB-kaapelilla. Näköjään se ei sittenkään ollut sellainen mini-usb, jollainen minulla on käytössäni, joten en nyt tältä istumalta kykene testaamaan musiikin siirtämistä ja soitinohjelman toimimista.

[Lisäys] Testasinpa musiikkiakin pikaisesti. Puhelimen kaapelilla sen sai näkymään massamuistiasemana Macissäni. Kenties sen saisi toimimaan iTunesinkin kanssa, pari vuotta sitten Nokialla ainakin oli tarjolla jokin pikkuohjelma tähän tarkoitukseen.

Raahasin muutaman kappaleen iTunesista puhelimen Sounds-kansion Digital-kansioon hieman skeptisenä parempaakaan paikkaa löytämättä. Videoille, peleille ja kuville oli tarjolla ihan järkevästi nimetyt kansiot, mutta en tiedä, minne musiikki olisi kuulunut oikeasti laittaa.

Tuo kuitenkin toimi: kappaleet tulivat näkyviin puhelimen soitinohjelmaan. Levynkannet eivät tällä tavalla sentään siirtyneet.

Soitinohjelma tuntuu hyvin pelkistetyltä. Se tekee sen mitä täytyy, mutta ei erityisen sulavasti. Sekoituksen ja toiston kaltaiset toiminnot, jotka iPhonessa ovat yhden painalluksen päässä, on tässä sijoitettu valikkoon. Äänenvoimakkuussäädin ilmestyy näkyviin vähän jälkikäteen ajatellun tuntuisesti, kun äänenvoimakkuuspainikkeita käyttää. Valikoissa liikuttaessa puhelin pysähtyi satunnaisesti latailemaan, vaikka kappaleita oli vain viisi.

En tiedä, saisiko kappaleiden lyriikoita kätevästi näkyviin, ja saattaa hyvin olla, että olen maailman ainoa ihminen, joka tuosta piittaa. Mitään cover flow’n kaltaista hyvän olon musiikkikirjastonäkymää puhelin ei yritäkään tarjota. Varsin vähälle sen käyttö on minullakin jäänyt, täytyy myöntää. [/lisäys]

[Lisäys]Vihoviimeisenä virheenä puhelimen nollaus osoittautui ylipääsemättömäksi haasteeksi. Löysin valikosta kohdan, joka sanoi palauttavansa laitteen tehdasasetuksiin. Sen valittuani minulta kysyttiin turvakoodia. Ihmettelin, mikä se on, onko se sama kuin PUK-koodi.

Ei ollut, kertoi Google. Ellei sitä ole muuttanut, se on 12345, sanottiin. Se toimi.

Puhelin käynnistyi uudelleen, ja ulkoasuteema oli palannut alkuperäiseksi hailakan kirkkaaksi. Sähköpostitunnukseni sen sijaan oli yhä käytössä. Yritin poistaa sitä käsineni, mutta en onnistunut. Yritin poistaa edes viestit, mutta puhelin ilmoitti ystävällisesti, että poistaa ainoastaan sisällön ja jättää otsikot. Miksi ihmeessä?

No, varmaan ne osaavat tyhjentää sen Nokialla sitten. Ehkä olisi pitänyt painaa tähteä ja risuaitaa ja syöttää jokin koodi.[/lisäys]

Lyhyesti

Ikävä kyllä N97 on pettymys. Jos sen kosketusnäyttö toimisi kunnolla, puhelinta voisi pitää käyttökelpoisena monitaiturina, mutta erikoisen elegantti se ei olisi silloinkaan. Boy Geniusissa kirjoitettiin osuvasti, että on N97:n kannalta kuvaavaa, että jos se olisi julkaistu kaksi vuotta sitten, se ei olisi sittenkään herättänyt sen kummempaa kohua. Tästä on vaikea innostua.

Äiti kirjoitti sittemmin puhelimesta laajasti.
Myös Mobile Crunchin arvio on osuva.

Posted in GUI, affordanssit, apple, nokia, vempaimet | 2 Comments »

Nokian kosketusnäyttöproto herättää hilpeyttä

Tuesday, February 12th, 2008

Gizmodo julkaisi videon Nokian kosketusnäyttöprototyypistä, joka ei menesty vertailussa iPhonea vastaan. Eikä oikein mitään muutakaan.

Tekniikka tekniikkana, mutta huomiota herättävimpänä piirteenä prototyypissä pistää silmään, että vuorovaikutus on kosketusnäytöstä huolimatta edelleen kuin epäsuorasti painikkeiden kautta ohjattavissa käyttöliittymissä. Kohde valitaan ensin sormella painamalla ja avataan sitten painamalla uudestaan. iPhonessahan ensimmäinen kosketus avaa kohteen eikä kaksoiskostetusta käytetä valikoissa lainkaan. Ei ole objekteja, joihin kohdistetaan verbejä, on vain toimintoja, kuten Jobs sanoi aikoinaan iPhonesta [vaatii New York Times -tunnuksen].

There are no “verbs” in the iPhone interface, he said, alluding to the way a standard mouse or stylus system works. In those systems, users select an object, like a photo, and then separately select an action, or “verb,” to do something to it.

Hieman huolettavaa on myös, että toteutuksen on tarkoitus toimia sekä sormella että kynällä käytettynä. iPhonen selvä linja, että kaiken on toimittava sormella, ohjaa kehittäjiä samaan tapaan kuin yksinappinen hiiri aikoinaan. Tällöin mukaan ei lipsahda kuvan kaltaisia käsittämättömiä vieritysratkaisuja. Nokia puhelittomissa tableteissa on ymmärtääkseni erillinen moodi, jossa kohteet suurenevat niin, että niihin osuu sormellakin, jos ei halua käyttää kynää, joten tietty tuokin voi toimia – samaan tapaan kuin hiiren kakkosnappi nopeuttaa toimintaa, vaikka kaikki olisi periaatteessa tehtävissä yhdelläkin.

Nokia's Touch UI Hands-On: Officially Way Behind Apple

Parasta demossa on, kuinka kellonaikaa voi muuttaa suoraan kelloa painamalla sen sijaan, että kellon joutuisi ensin etsimään asetusvalikon uumenista. Toivottavasti myös aktiivisen valmiustilan kohteita voi jatkossa muokata samaan tapaan suoraan. Diplomi-insinööriystäväni kysyi taannoin, mistä se tehdään nykyään, kun ei ollut osannut löytää ohjekirjastakaan. Siltä varalta, että joku muukaan ei osaa, polku on:

Valikkonappi -> Työkalut -> Asetukset -> Puhelin -> Valmiustila -> Akt. valm.tilan osasov.

Jos puhelin sattuu olemaan uusi E51, valikkonapin symboli näkyy muuttuneen.

Re: Google-kuvahaun tulos kohteessa http://www.letsgodigital.org/images/artikelen/109/nokia-e51.jpg

Sinänsä uusi symboli on tietty vanhaa mielekkäämpi, mutta olisi voinut olla sitä alusta asti. Samalla kertaa c-nappi näkyy korvatun backspace-symbolilla, kuvassa oikealla alhaalla.

***

Takaisin aiheeseen… Sikäli kuin mistään mitään tiedän, Nokian lopullisen version on tarkoitus näyttää hyvin erilaiselta, mutta en usko, että näin karkeaa prototyyppiä olisi kannattanut esitellä julkisesti. Syksyinen video näytti vielä jokseenkin makealta, eikä siinä näkynyt kaksoiskosketuksiakaan.

Vielä yleiseksi huviksi muutama hupaisa kommentti Diggin asiaa käsittelevästä nostosta.

Yep. Epic fucking Fail.

Who puts a scrollbar at the edge of the screen, so thin and tiny, when your fingers are twice as thick?

Why the hell did I see a realplayer icon, that just adds to the failure

Imagine how hard that poor woman’s job is.. showing off a ‘new’ UI when you know its inferior and dated.
Kinda like showing off a skodas new windscreen wipers at an international motor show.

So we can now tell that when Nokia acted like they hadn’t been influenced by the iPhone, they _really_ hadn’t been influenced by the iPhone! That’s total garbage and the woman sounds embarrassed at every point in the demo.

why is Nokia even still trying, they should stick with what they know. Making phones big enough to kill someone with.

It is not about copying design, it is about copying the principle of the design

Posted in apple, iphone, nokia, vempaimet | 4 Comments »

Nokian puhelinten päivittämisen vaikeus

Sunday, January 20th, 2008

Huomasin sattumoisin SwitchX-blogista, että Nokiaani on tullut ohjelmistopäivitys. Se ei ole aivan yhtä näppärää kuin huomata se iTunesista, joka antaa hakea ja asentaa päivityksen yhdellä klikkauksella, mutta käyhän se näinkin.

Käynnistin koneeni Windowsiin ja aloin ihmetellä. En muista kaikkea aivan tarkkaan, sillä olin hyvin väsynyt tätä puuhatessani, mutta Nokian sivuilta löytyi .exe-tiedosto, jonka oli määrä päivittää puhelin. Se käynnistyi varsin kiltisti ja kehotti irrottamaan puhelimen koneesta. Hieman hämmentyneenä tottelin ohjetta: irrotin kaapelin ja kytkin sen takaisin kiinni. Ohjelma kertoi, että puhelimen varmuuskopioiminen olisi suositeltavaa, mutta ei tarkemmin, mitä puhelimen tiedostoille kävisi.

Hain siis lisäksi PC Suite -ohjelman varmuuskopiointia varten. Se näytti päällepäin varsin tyylikkäältä antialisoituine teksteineen kaikkineen. Wizard-henkisesti edennyt prosessi juuttui jossain vaiheessa eikä peruuttamis- tai keskeyttämisvaihtoehtoa tarjottu, joten jouduin lopettamaan ohjelman ja aloittamaan uudestaan. Toisella yrittämällä sain varmuuskopioinnin onnistumaan. Koska kontaktit ovat tallessa koneellani, varmuuskopioin vain asetukset hieman huolissani siitä, ettei missään ollut valintaa, joka olisi säästänyt myös ohjelmat.

Varmuuskopioinnin jälkeen palasin päivitysohjelman pariin. Se herjasi jälleen, ettei voi päivittää puhelinta, sillä se on kytketty kiinni koneeseen, joten irrotin kaapelin. Kytkettyäni sen jälleen kiinni, ohjelma eteni johonkin vaiheeseen, ja näytölle ilmestyi tilanteen etenemistä kuvaava palkki. Parin minuutin kuluttua palkki oli täyttynyt. Ohjelma kertoi, että on nyt korjannut itsensä ja tarjosi painiketta, joka sulki sen.

Tämä toistui aina, kun yritin käyttää ohjelmaa näin. En muista enää tarkkaan, mitä muuta kokeilin, mutta jollain muulla tavalla sain toistuvasti virheilmoituksen, jota en valitettavasti muista, mutta josta en ymmärtänyt mitään.

Jostain syystä keksin vielä kurkata PC Suiten puolelle. Riemukseni huomasin, että sielläkin oli oma päivitysosionsa. Ehkä se toimisi. Kuvakkeen klikkaaminen käynnisti uuden ohjelman, joka ei toiminut enää PC Suiten alla. Ohjelma eteni varsin kauas ennen kuin kertoi, ettei voi edetä, sillä puhelimessani on liian vähän virtaa.

Ihan viisastahan moinen varovaisuus on, mutta ärsytti, miksei laite voinut ladata itseään virtaa kuljettavan USB:n kautta. Minulla on vain yksi nykyisellä pienellä liittimellä varustettu Nokia-laturi ja säilytän sitä työpaikalla. Kotona käytän vanhaa pöytälaturia, johon puhelimeni sattuu sopimaan. Irrotin puhelimen koneesta ja laitoin sen lataantumaan puoleksi tunniksi.

Tämän jälkeen päivitys eteni. Ensimmäisellä kerralla tiedoston haku keskeytyi, ja ohjelma oli käynnistettävä uudelleen, mutta toisella yrittämällä se toimi. Lopulta parin tunnin puuhailun (ml. akun latautumisen odotus) jälkeen olin onnistunut tyhjentämään puhelimeni ja päivittämään sen firmwaren.

Varmuuskopion palauttaminen onnistui kivuttomasti, ja onneksi asetuksiin sisältyi myös valtaosa asennetuista ohjelmista. Push-mail-ohjelmaa sain yrittää asentaa uudestaan useamman kerran ennen kuin se alkoi jälleen toimia, mutta onnistui sekin lopulta.

Itse järjestelmä toimii hieman aiempaa paremmin: muisti ei lopu heti, vaan kykenen pitämään auki yhtä aikaa Operaa, Gmailia ja Widsetsiä. Tähän mennessä myöskään päälikannen painikkeet eivät ole lakanneet toimimasta satunnaisesti. Mainiota.

Tilasta toiseen siirtyminen on edelleen jokseenkin kankeaa, sillä näkymän osaset piirtyvät esiin hieman välkkyen ja sekalaisesti. Tukea ajastetuille herätyksille tai käyttöliittymältään järkevälle musiikkisoittimelle ei tämäkään päivitys tarjonnut. Kuulemma organisaatiomuutoksen myötä on lupa olettaa, että E-laitteita ei enää välttämättä tehtäisi N:iä huonommiksi. Toivotaan näin.

[Jotta jokin tasapuolisuus säilyisi, todettakoon, että minua ärsyttää suunnattomasti, kuinka Apple rahastaa tuoreimmasta iPod touch -päivityksestä 20 dollaria. Olkoot kuinka hölmöjä tahansa yhdysvaltalaiset kirjanpitolait, niin tuo on jo röyhkeää. En tiedä vielä, onko täkäläinen hinta 20 euroa, mutta pahaa pelkään. Luulin ensin, että hinta koski vain sinänsä melko tarpeettomia viittä ohjelmaa, mutta näemmä webclippien tallentaminen ja etusivunäkymän muokkaaminenkin ovat maksullisia päivityksiä.]

Posted in nokia, purnaus, vempaimet | No Comments »

Ennakoimaton tekstinsyöttö

Monday, January 14th, 2008

Minä haluaisin käyttää ennakoivaa tekstinsyöttöä kännykässäni, mutta välillä se toimii niin huonosti, että olen kahden vaiheilla. Tämä koskee Nokian S60-mallini toteutusta.

Kumituspainikkeen painaminen yhden kerran ei ainoastaan poista viimeisintä kirjoittamaani merkkiä, kuten olettaisi, vaan sotkee jäljelle jäävä sanan satunnaiseksi arvaukseksi.

Eri sanavaihtoehtoja ei näytetä missään, vaikka näytöllä olisi tilaa, vaan listaa saa kelata ympäri arvuutelleen, löytyykö haluttu sana kirjastosta lainkaan ja toivoen, ettei mene ohi.

Tunnistetun sanan keskelle ei voi tehdä muutosta, vaikka tarve olisi, vaan on pakko pyyhkiä koko sana muutokseen asti ja kirjoittaa siitä lähtien uudestaan.

Ylipäänsä on melkoinen kognitiivinen suoritus pilkkoa sanat mielessään sellaisiksi osasiksi, joita uskoo tunnistimen ymmärtävän.

Sanojen lisääminen sanastoon ei ole mitenkään triviaalia. Koska en löytänyt moista toimintoa, oletin sen automaattiseksi, mutta ei se ollutkaan.

Selvitin sen vasta tätä merkintää varten. Jos sanaa ei löydy sanastosta tähtinappia painelemalla, ja valikoima ehtii mennä kerran ympäri, näytön vasemman alakulman toiminto muuttuu muotoon Kirjoita. Tämän jälkeen saa muokata sanan perinteiselle multitapilla haluamakseen ja tallentaa sanastoon.

Jos sen sijaan koostaa sanansa palasista tai kirjain kirjaimelta T9-tilasta poistumatta, kuten olen tavannut tehdä, tämä ei toimi. Vaikka valmiin sanan voi valita kerralla, sitä ei voi suoraan tallentaa. Valitsemalla sanan niin, että se tulee kokonaan alleviivatuksi ja painamalla tämän jälkeen tähtipainiketta, saa hyvällä tuurilla vaihtoehdoksi Kirjoita-tekstin ruudun alalaitaan, ja sanan voi tallentaa kahdella painalluksella. Huonolla tuurilla sanastossa on jo olemassa samoilla painikkeilla luotava toinen sana, jolloin juuri vaivalla kirjoittamani oma sanani korvautuu tällä ja joudun aloittamaan alusta.

Saattaisin olla taipuvaisempi vaihtamaan multitapiin kesken kirjoittamisen, mutta Nokiassa T9/multitap-valinta on yhdistetty samaan painikkeeseen kuin isojen ja pienten kirjainteen säätäminen. Näin nappia saa hakata neljä kertaa edestakaisin vaihtaessaan ja päädyn mieluummin kirjoittamaan kirjain kerrallaan T9:llä. Moodeja vaihtava risuaita on myös hankalasti painettavissa, jos puhelinta käyttää yhdellä kädellä.

Vanhassa Benefonissani numero 1 vaihtoi multitapin ja T9:n välillä. Se toimi hyvin. Ja kaikkialla, ympäri puhelinta.

Puhelin ei osaa edes yleisimpiä lyhenteitä, vaan aloittaa jokaisen jne.:n jälkeen seuraavan sanan isolla alkukirjaimella.

Aiempi Motorolani käytti tekstinsyöttömallia, joka muistutti verkkoselaimen täydentyvää osoitepalkkia. Siinä ei tarvinnut kirjoittaa koko sanaa, vaan alku riitti. Toteutuksessa oli omat ongelmansa, mutta on outoa, ettei tuota lähestymistapaa suosita enempää. Paitsi iPhonessa, tietenkin.

Posted in GUI, ergonomia, nokia, vempaimet | 2 Comments »

Arjen murheita Nokiani kanssa

Wednesday, October 31st, 2007

Ehkä olen vähän lapsellinen, mutta päätin leikkiä hölmöä kuluttajaa ja marssia Nokian lippulaivaliikkeeseen kysymään, kuinka Nokian E65-puhelimeeni saisi samanlaisen toistuvasti ajastettavan ja usean erillisen hälytyksen päälle ymmärtävän herätyskellon kuin halvoissakin malleissa on. [Kirjoitin puhelimesta laajemmin kesällä, mutta merkintä on toistaiseksi palauttamatta varmuuskopiolta tuhon jälkeen.] Myyjä katsoi minua oudoksuen ja sanoi, että tokihan siinä sellainen on – älypuhelin ja kaikkea.

Selaili sitten aikansa valikkoja ja totesi, että ei siinä sellaista tosiaan ole. Uusia ohjelmistoversioita ei ole kuulemma julkaisun jälkeen tullut, joten paljoa toivoa ei annettu, että ikinä tulisikaan.

Totesin, että sitten sillekään ei liene tehtävissä mitään, että puhelimen kannen painikkeet lakkaavat toimimasta satunnaisesti eivätkä ala toimia ennen uudelleenkäynnistystä. Tämä tapahtuu ohjelmoitavassa pikapainikkeessa, johon olen asettanut gmail-ohjelman sekä puhelinmuistionapissa. Myyjä valitteli, mutta lohdutti, että pääsehän sinne muistioon sentään valikon kautta siirtymään.

Niin ikään kannessa sijaitsevien konferenssipuhelu- ja mikrofoninmykistysnappien mahdollisesta toimimattomuudesta en tiedä, kun en ole niitä kertaakaan käyttänyt. Kysyin samalla, olisiko näitä nappeja mahdollista asettaa tekemään jotain hyödyllistä, mutta vastaus oli odotettu ei.

Enpä mitään kostunut, mutta helpotti sentään hieman.

***

Puhelimessa on myös muutama muu outous. Joskus soittajan nimi ei näy puhelun tullessa, vaikka numero olisi luettelossa. Välillä puhelun aikana näkyy, kenen kanssa juttelee, välillä lukee vain puhelu 1 tms.

Erityisen ärsyttävää on myös jatkuva luvan kysyminen. En tiedä, voisinko jostakin sallia gmailin toimia, kun niin pyydän ilman, että painan OK. Asetuksissa vaihtoehdot ovat luokkaa kysy aina ja kysy 1. kerralla, mutta ilmeisesti kyselyä ei saa kokonaan pois. Opera mini kiusaa turhilla kysymyksillä vielä useammin. Gmailin käynnistyminenkin kestää sen verran kauan, että joudun odottamaan tyhjänpanttina monta sekuntia, ennen kuin voin painaa tuon OK:n.

Puhelin vaatii myös vahvistusta, kun käytän sitä modeemina ja aloitan yhteyden tietokoneeltani. En minä halua tällaista. Haluan pitää puhelimen taskussa ja aloittaa ja katkaista yhteyden tietokoneelta: samasta paikasta, missä käyttökin tapahtuu. Niin edellisellä Motorolallani kuin sitä edeltävällä SonyEricssonillani tämä onnistui. [Muokkaus: tämä on sentään mahdollista säätää asetuksista, ks. kommentit.]

Nokia-spesifi omituisuus on myös Valitse yhteysos. -pyyntö, joka tulee näkyviin mm. sen jälkeen, kun olen sanonut gmailille, että se tälläkin kertaa saa käyttää verkkoyhteyttä. Näkemäni vaihtoehdot ovat

Etsi WLAN-verkko
Elisa Internet
Elisa MMS
Elisa WAP GPRS
Langaton kotiverkkoni (ääkköset vääristyneenä)

En oikein tiedä, mitä nämä ovat, mutta jos valitsen Elisa Internet, homma toimii. Jos valitsen epähuomiossa Elisa MMS, saan ilmoituksen verkkovirheestä ja java.lang.Runtime.Exceptionin sekä odottamattoman vastauksen palvelimelta: 403.

Ja seuraavalla kerralla valikkoon tullessani äsken käytetty ja toimimattomaksi todettu Elisa MMS on jälleen automaattisesti valittuna. Hassua on, että MMS-viestiä lähetettäessä verkkoa ei joudu valitsemaan, eikä MMS-valinta ymmärtääkseni liity muihin palveluihin. Miksi sitä esitetään minulle tilanteessa, jossa se ei toimi?

Minusta puhelimen ei kuuluisi kysyä mitään vaan käyttää WLAN-verkkoa, mikäli mahdollista ja muussa tapauksessa mahdollisimman nopeaa puhelinverkkoa. Oletan, että iPhone tekee näin, mutta en ole päässyt perehtymään asiaan. Toisaalta WLAN tuntuu toimivan niin hitaasti muutenkin, että suurta tappiota ei syntyisi, vaikka Elisa Internet olisi käytössä automaattisesti, ellei toisin erikseen pyytäisi.

***

Ehkä olen vähän kohtuuton, kun pidän liian hankalana, että joudun painamaan kahdesti OK ennen kuin pääsen päivittämään postilaatikkoani. Ystäväni juuri kehui, kuinka kätevää on, kun kännykällä pääsee viimein lukemaan sähköposteja.

Hän käyttää puhelimen selainta mennäkseen yliopistonsa webmailiin ja kirjoittaa salasanan kännykän näppäimistöllä joka ainoa kerta kirjautuessaan sisään.

[Piakkoin aionkin kirjoittaa yliopistojen kamalista webmaileistä.]

Posted in nokia, vempaimet | 13 Comments »

E65 kahden päivän jälkeen

Thursday, July 26th, 2007

[Merkinnästä puuttuu linkkejä. On näemmä mahdollista, että verkkoyhteyden jumahtaminen kesken muutoksien tallentamisen johtaa siihen, että alkuperäinen postaus katoaa Wordpressin tietokannasta, mutta uudesta tallentuu vain yksi viidennes. Oli erittäin hyvää tuuria, että alkuperäinen teksti oli sentään kopioitavissa talteen toisesta selainikkunasta, mutta html-tagit katosivat operaatiossa.]

Seuraavassa eilen lupaamiani kommentteja kahden päivän E65-puhelimen käytön ja manuaalin selailevan lukemisen jälkeen.

e65

Ensivaikutelma

E65 oli Nokian puhelimista ainoa jollain lailla puhutellut. S60-pohjainen sen kai pitää olla, jotta missään olisi mitään järkeä ja tämä oli olemukseltaan sentään varsin siro ja jämäkkä. Jossain sanottiinkin, että E65 on ensimmäinen S60-puhelin, jonka kehtaa nolostumatta ottaa taskustaan naisen edessä.

Punainen olisi mätsännyt paremmin skootterini kanssa, mutta tarjolla oli vain ruskeaa mallia. Tämä saattaa olla sikäli turvallista, että potentiaaliset varkaat luulevat sitä Zuneksi ja jättävät rauhaan.

Kuten kerroin, olen vain kerran ostanut puhelimen uutena, joten kokemukseni puhelinpakkauksista on rajallinen. Benefon Q:n laatikkoon oli aikoinaan panostettu applemaiseen tyyliin ja puhelin makasi korulaatikoista tutulla keinoveralla.

E65:n pakkauksen sisusmateriaali on tylsää kierrätyspahvia. Kenties tämä on se hinta, joka maksetaan siitä, että Nokia pärjää Greenpeacen vertailuissa.

(N95:ssä näemmä avauskokemukseen on pyritty luomaan ripaus enemmän elämyksellisyyttä. Copywriterin sanavalinnat ihmetyttävät hieman. Uskon, että moni ostaa N95:n jotta pääsisi tekemään sillä monenmoisia hienoja juttuja, mutta arvelen, että joukko, jonka motiivina on päästä tutkimusmatkailemaan juuri Nseries-maailmaan, on kohtuullisen rajoittunut.)

Takakansi irtoaa helposti, ja SIM-kortti asetetaan paikalleen sivistyneesti työntämällä se koloon ilman kynsien telomista salpoihin. Ilmeisesti SIM-kortit sijaitsevat niin, että vaihto edellyttää akun irrottamista, jotta virta tulisi varmasti katkaistua vaihdon ajaksi, mutta hieman rasittavalta moinen tuntuu. Muistikorttipaikka löytyy helposti ja toimii, kuten voisi olettaa.

Kosketus käyttöliittymään

E65:n teema on tummasävyinen ja tyylikkäämpi kuin S60:n kamalan räikeä sinisävyinen oletusteema. Alkunäyttö on nimeltään hupsusti aktiivinen valmiustila. Olemassa on myös ei-aktiivinen valmiustila, mutta en ymmärrä, miksi kukaan haluaisi käyttää sitä. On typerää, että jos ei-aktiivisen valmiustilan valitsee sitä testatakseen, puhelin palaa alkunäkymään ja valinnan peruuttaakseen on seikkailtava uudestaan valikkoviidakon lävitse. Kaikkiaan näyttää, että paluupainike palaa satunnaisesti useamma askeleen taaksepäin, mikä ei ole hyvä idea.

Aktiivisessa valmiustilassa muokattavien oikotiekuvakkeiden alla [kaipaisin niitä muutaman lisää] listataan tulossa olevia kalenterimerkintöjä, menetettyjä puheluita, löydettyjä wlan-verkkoja ja sen sellaisia. Kyseessä on kuin globaali inboxi, mikä on varsin kätevää, mitä nyt symbolit ovat vähän karuja.
Listauksessa kehotettiin huomaavaisesti ilmoittamaan puhelinvastaajan numero. Tein sen ja huomasin näppäilleeni numeron verran väärin. En tovin etsinnällä löytänyt, mistä numeron voisi asettaa uudestaan, joten katsoin manuaalista. Hakemiston mukaan tämä kerrotaan sivulla 21, mutta oikeasti se sijaitsi sivulla 32.

(En ole koskaan ymmärtänyt, miksi asetukset löytyvät Työkalut-nimisen otsikon alta. Mistä lähtien vaikka profiilit ovat olleet työkaluja? Toki myös joissain Windows-ohjelmissa on Tools-valikko, jonka alla sijaitsevat Preferences, mutten ymmärrä tätäkään.)

Kaikkiaan ohjekirja on surkea. Ensimmäinen turhautuminen tapahtuu, kun arvaa väärin, kumpi ulkoisesti identtisistä kirjasista on suomen- ja kumpi ruotsinkielinen. Hakemistoa selatessani kiinnostuin silmään osuneesta kopioi ja liitä -toiminnosta. Ohjekirja kertoi, että tämä tapahtuu painamalla pohjaan muokkausnappi ja liikuttamalla kohdistinta sivulle. Se ei sitä vastoin kertonut, mikä on muokkausnappi. Koko ohjekirjassa ei ole ainoatakaan kuvaa, vaan käyttäjän pitää päätellä itse, mikä nappi on mikin. [Kommenteissa täsmennys tähän].

Puhelimessa itsessään on animaatioita käyttävä ohjetoiminto, joka etenee tuskaisen hitaasti. Eteenpäinnuolen painaminen hyppää sittenkin näytettävän ohjeen yli, joten nopeuteen ei voi vaikuttaa. Ohjekirjan valikkonäppäin on tässä ohjeessa muuttunut navinäppäimeksi. Puhelimen erikoispainikkeiden toiminta luvataan esitellä tarkemmin puhelutoiminnoissa, mutta todellisuudessa osion nimi on soittotoiminnot.

Kopioi ja liitä olisi kaikkiaan tervetullut toiminto, jos sitä voisi käyttää missä vain. Gmail-ohjelmasta kopioiminen ei kuitenkaan onnistunut sen paremmin kuin verkkoselaimestakaan, joten hyöty jää kyseenalaiseksi.

Näppäimet toimivat hyvin ja vaste on ripeä. Periaatteessa Motorolan ennakoiva tekstintunnistus on ajatukseltaan parempi, mutta toimii käytännössä T9:ää huonommin.

www-selailu

Selain on periaatteessa hieno. Se toimii sikäli iPhonen selaimen tavoin, että antaa katsoa sivun yleiskuvaa tai zoomata lähelle tiettyyn kohtaan. Etenkin graafisesti oivasti toteutettu paluutoiminto on kehujen arvoinen ja kirjanmerkkeille tarjotaan kätevästi sivun otsikkoa nimeksi.

En sittenkään löytänyt, kuinka sivun lataamisen voi keskeyttää. Kohdeosoitetta ei myöskään kaiketi pääse syöttämään ennen kuin ensimmäinen sivu on latautunut, joten aloitussivuksi kannattaa valita kevyt sivu.

Selaimen käyttöön tiivistyy laitteen suurin surullisuus. Koska kyseessä on E-sarjan malli, se on suunniteltu enterprise-ihmisille. Minusta vain tuntuu, että positioinnin on tehnyt markkinointi- eikä käytettävyysväki. Verkkosivun selailu onnistuisi mainiosti luukku kiinni, mutta sivun zoomaamiseen tarkoitetut napit (* ja #) jäävät tällöin piiloon. Luukku kiinni puhelimessa on kaikkiaan kokonaista 20 painiketta, mutta yksikään niistä ei tee tehtävän kannalta relevanttia asiaa.

Koska kyseessä on yrityspuhelin, minulla on sitä vastoin koska tahansa mahdollisuus aloittaa uusi konferenssipuhelu vain yhtä nappulaa painamalla. Tai mykistää mikrofoni, vaikkei puhelu kesken olekaan. Tai painaa kyljen äänenvoimakkuuspainikkeita, jotka eivät tee yhtään mitään, vaikka voisivat mieluusti vierittää sivua. Tai aloittaa uusi maksimissaan 60 sekunnin pituinen nauhoitus. Tätä voisi pitää huvittavana, ellei se sattuisi osumaan omalle kohdalle.
Kaipaisin selaimeen myös tabulaattorin kaltaista painiketta, jolla liikkua lomakkeen kentästä toiseen. Kursorilla tämä on ikävää, jos kohteet eivät sijatse allekkain. Esimerkiksi kirjautumisen yhteydessä vastaan tulevia Muista minut -luukkuja on kurja tähytä. Olisi myös mukavaa kyetä vierittämään useampi rivi yhdellä painalluksella. Pahitteeksi ei olisi sekään, jos valittu tekstinsyöttöluukku korostettaisiin niin, että sen näkisi paremmin.

Urlia kirjoittaessani saattaisin haluta kirjoittaa /-merkin hieman useammin kuin sulut tai heittomerkin, mutta 1-napin takaa löytyvien erikoismerkkien järjestys ei mitenkään mukaudu tehtäväkohtaisesti.

Tämäntyyppisellä kursoriratkaisulla selatessaan huomaa jälleen korostuneesti, että joidenkin blogien teaseritekstit, joissa koko teksti toimii linkkinä, ovat huono idea. Lukeminen on vaivalloista, kun teksti muuttuu alleviivatuksi eikä kursoria voi ottaa poiskaan tekstin päältä, sillä näyttö seuraa mukana.

[Opera minin uudessa betassa moni juttu toimii vähän paremmin.]

Sinänsä hupaisasti valokuvissa zoomaamiseen käytetäänkin painikkeita 0 ja 8. Real Player -videotoistimessa äänenvoimakkuutta säädetään vasen- ja oikea-napeilla toisin kuin maailman kaikissa muissa soittimissa, joissa näin kelataan eteen- ja taaksepäin ja äänenvoimakkuus hoidetaan ylös- ja alasnapeilla. Syynä lienee, ettei tässä videosoittimessa voi ensinkään kelata mihinkään suuntaan. Osaako joku neuvoa kelvollisemman vaihtoehdon?

On periaatteessa hyvä, että laitteessa on tiedostoselain- ja rakenne. Flickr:iinkin voi ladata kuvia web-selaimen kautta. Mutta aivan pakkoko iTunesista tuodut videot on haudata niin syvälle kansiorakenteen uumeniin ja miksi tämä polku täytyy käydä läpi joka ainoa kerta.

tietokoneyhteensopivuus

Nokian Media Transfer toimii tosiaan nykyään myös E-puhelinten kanssa, ja vaikuttaa siltä, että pystyn siirtämään videopodcasteja sen avulla. iPod nanoni kun ei niitä toista. Musiikia ei tulisi mieleenkään koettaa tällä puhelimella toistaa. Jo siksi, etten saa siihen kiinni kuulokkeitani.
Radio olisi mukava olemassa, mutta eipä meillä enterprise-ihmisillä tietenkään ole aikaa moiselle.

Myös soittimen käyttöliittymä on hankala, sillä toiminnoille ei ole dedikoitu omia painikkeitaan, vaan aktiivista nappulaa saa vaihtaa nuolilla ja vahvistaa valikko-/navinäppäimellä. Sama vaivaa laskinta. Motorolassahan laskin toimi tältä osin viisaasti. Vanhassa Benefonissakin se avusti siirtymällä jokseenkin järkevästi =-merkin kohdalle, kun sitä oletettavasti tarvittiin.
iSync ei toimi suoraan, vaan Macille joutuu asentamaan Nokian sivuilta saatavan laajennuksen. Tämän jälkeen kalenterimerkinnät ja yhteystiedot siirtyvät. Mukavana yksityiskohtana myös Macin osoitekirjaan tallennetut ihmisten valokuvat synkronoituvat.

Googlen ohjelmista hain gmailin ja karttaohjelman, jotka toimivat hyvin, mitä nyt kumpikin kysyy aina käynnistettäessä, saako nyt varmasti käynnistyä ja pyytää vielä erikseen valitsemaan, mitä verkkoa halutaan käyttää.

Fringin hain Skype-yhteensopivuuden vuoksi. Kokeilin ensin osoitetta fring.com, josta päädyin rekisteröintisivulle. Syötin puhelinnumeron, kuten pyydettiin, ja palvelu ilmoitti siltä istumalta, että puhelintani ei tueta. Lopulta löysin tieni sivulle fring.com/download/, ja sittenpä kaikki toimikin.

Skypeen kirjautuminen ei ollut ensin onnistua, mutta päästyäni läpi soittaminen kävi nappia painamalla. Äänenlaatu oli tavallista puhelua heikompi, mutta vaivattomuus häkellytti.
Salling Clicker toimi mainiosti, jahka kävin antamassa asetuksista sille luvan asentua.
Työkoneen kanssa en yrittänyt yhteyttä muodostaa, sillä oletettavasti minulla ei ole kuitenkaan moiseen oikeuksia. Push-sähköposti asentui varsin sujuvasti, ja täytyy myöntää, että Exchange-järjestelmässä on puolensa, kun tapahtumat ja viestit virtaavat puhelimeen suoraan. Saumattomuudesta kirjoitettiin hiljattain hyvin. Huvittavana yksityiskohtana kirjautuessani ensimmäistä kertaa sähköpostiini, järjestelmä sanoi Tervetuloa takaisin ja antoi vaihtoehdot Kyllä ja En.

vielä muutama hajahuomio

Muutenkin osa sanavalinnoista on hupsuja. Yrityspuhelin kun on kyseessä, kaikki tapaamiset kalenterissa ovat nimeltään palavereja. Kun palaveri sitten lähestyy ja puhelin hälyttää aiheesta, painikkeen nimi on Torku.

Kun suoritettavaa tehtävää tarkastelleessan painaa Valmis, tämä ei merkitse tehtävän statusta valmiiksi, vaan palaa valikossa takaisinpäin.

WLAN-verkkoon yhdistettäessä puhelin pyytää syöttämään esijaetun salasanan [tai jotain sen suuntaista, en voi tarkistaa, kun puhelin muistaa sen jo].

Sivulla 62 ohjekirjassa kerrotaan, että puhelin osaa näyttää Excel-, Word- ja Powerpoint-tiedostoja. Erikseen mainitaan, että Apple Macintosh -tukea ei ole. Aivan kuin olisi olemassa Apple Macintosh -tiedostoja.

Ohjeissa kerrotaan, että nollaa painamalla pääsee web-selaimeen, mutta todellisuudessa tämä avaa wap-selaimen. Kahden erillisen selaimen arvelisi hämmentävän käyttäjiä, mutta näköjään se hämmentää ohjeiden laatijoitakin.

Ohjelmat tuntuvat sammuilevan itsekseen. Välillä puhelin kertoo, että muisti on vähissä, mutta en tiedä, mistä sen tilaa pääsisi tarkkailemaan.

Tässä puhelimessa ei ole perinteistä näppäinlukkoa, joten ikuinen purnaus toiminnon täydellisestä piilottamisesta ei ole tarpeen. Sittenkin on merkillepantavaa, kuinka Nokia ei tarjoa selitteitä näytöllä, vaan käyttäjän tulee tietää, että c-näppäin tuhoaa asioita tai punainen luuri katkoo puheluita.

Puhelin kysyy aina kantta suljettaessa, halutaanko näppäimet lukita. Olisi hyvä, jos tämän voisi ohittaa pitämällä jotain nappia pohjassa kantta kiinni liu’utettaessa.

Minulla on ikävä SLVR:n USB-liittimellistä laturia. Omituista, että E65 ja E70 käyttävät erilaisia
latauspistokkeita.

Nyman kirjoitti vastikään oivaltavasti kokemuksen kautta oppimisesta.

Pitäiskö push-emailia kutsua suomeksi puskumeiliksi?

Kuinka hurmastuttava onkaan tekstiviestipohja, jossa sanotaan Valit. en voi auttaa.

yhteenveto

Kaikkiaan E65 on hyvä yritys ja herättää jämäkällä olemuksellaan hipelöimisen halua, mutta lopputulos kaatuu ohjelmiston hiomattomuuteen. Pienellä viilaamisella tästä saisi merkittävästi käyttökelpoisemman laitteen. Toivoa sopii, että Nokialla riittää intoa parantaa ohjelmistoa.

[Tämä merkintä on palautettu varmuuskopiolta tietokantahaaksirikon jälkeen, joten kommentit ovat kadonneet.]

Posted in GUI, käyttäjäkeskeisyys, nokia, vempaimet | No Comments »