Marjut kirjoitti mokkulayhteyksien hitaudesta ja lainasi Nielseniä, joka purnasi mobiiliwebin kehityksen pysähtymisestä.
Mobiilihengessä tämä merkintä on luotu iPhonella Wordpress-ohjelmalla. [Tai siis oli, kunnes tunnin edestä tekstiä hävisi ja palasin tietokoneelle.]
Pitää varmasti paikkansa, että laajakaistanopeuksien hemmottelemat kehittäjät ovat paljolti unohtaneet vanhan hyveen sivujen tiedostokoon optimoinnista. Tämä on ironista, sillä mobiilikäytön lisääntyessä sivujen nopeus nousee uudelleen tärkeäksi tekijäksi.
En silti malta olla huomattamatta, että mobiilirintamalla on viime aikoina tapahtunut myös myönteistä kehitystä. Monet iPhonelle optimoidut mobiilisivut on saatu kevyellä javascriptillä varsin kivoiksi, Facebook vaikka hyvänä esimerkkinä.
Myös Helsingin Sanomien mobiilisivu on mukava. Itse joudun sittenkin käyttämään koko versiota, sillä haluan lukea myös kommentteja, ja ne on päätetty kevytversiosta karsia.
Edelleenkään ei tunnu vallitsevan täyttä yksimielisyyttä siitä, onko oikea lähestymistapa toteuttaa erillinen mobiilisivu ja missä määrin mobiiliversioiden ominaisuuksia kuuluu karsia ja missä määrin kyse on enemmänkin saman toiminnallisuuden optimoimisesta eri alustalle.
Vaikuttaisi sittenkin, että m.palvelunosoite.fi-tyyppiset mobiilisivut ovat yleistymään päin, mikä lienee seurausta siitä, että nettiä aletaan viimein käyttää kännykällä. Toivottavasti tuo merkintätapa vakiintuisi, sillä se on nopea kirjoittaa hankalien /mobile-viritysten sijaan. Monen sivustot osaavat myös ohjata käyttäjän automaattisesti mobiiliversioon. Tämä on ok, kunhan käyttäjä voi halutessaan päästä helposti myös varsinaiselle sivulle.
Olen viimeisen vuoden aikana tullut käyttäneeksi mobiiliyhteyksiä varsin paljon. Puolustusvoimat ei jostain syystä pidä erityisen tärkeänä tarjota nettiyhteyksiä kasarmeilla, joten tiedonjanoinen taistelija on paljolti mobiiliyhteyksien varassa. Ikävä kyllä 3G-verkotkaan eivät oikein kanna varuskuntiin – joidenkin tietojen mukaan tarkoituksella. Onneksi armeijassa harjoitellaan siinä määrin odottamista, että pinna pitenee myös verkkoa käyttäessään.
Sen lisäksi, että mobiilinettailu on hidasta, yhteydenottoon liittyy monia hankaluuksia, joista en malta olla älähtämättä.
Perinteisesti olen käyttänyt mobiiliin verkkoon pääsyyn yhdistelmää kännykkä ja bluetooth-yhteys tietokoneeseen (näemmä jo vuodesta 2003). Yhteyden luominen ei Macillä ole sittenkään lainkaan triviaalia ja avuksi tarvitaan myös modeemiskriptit, joiden hakeminen verkosta tarvitsee tietty yhteyden. [En nyt muista varmaksi, oliko tämä enää tarpeen Mac OS X 10.5:ssä.]
Yhteys myös toimii edelleen kovin epäluotettavasti. Nokian e61-puhelinta saa olla buuttailemassa yhtenään, ja välillä kokonaisuus menee jumiin niin pahasti, että tietokoneen uudelleenkäynnistys on ainoa keino saada yhteys jälleen kuntoon.
Windowsilla en ole koskaan yrittänyt saada yhteyttä pystyyn, mutta kokemukseni Nokian liittämisestä Windows-koneeseen ohjelmistonpäivitystä varten ovat niin huonot, että kuvittelen, ettei tuokaan kovin hyvin suju.
Kun mokkuloista alettiin ensin puhua, suhtautumiseni oli vähän tuhahteleva. Eikö jengi muka tajua, että tämän on niin voinut tehdä kännykällä jo siis vaikka kuinka kauan, duh.
Sitten muistin, että olen oikeastaan sitä mieltä, että konvergenssi ei ole aina paras ratkaisu, vaan on oltava sallittua tehdä yksinkertaisia yhteen tarkoitukseen suunniteltuja tuotteita, jotka tekevät vähän ja sitäkin paremmin.
Ainakin Macillä mokkulakokemus on kuitenkin niin huono, että kuvittelen niiden menestyksen pohjautuvan enemmänkin onnistuneeseen konseptointiin.
Omat kokemuksenin pohjaavat Elisan jakelemaan perus Huawei-mötikkään sekä Elisan että Soneran SIM-kortilla. Elisalla yhteys tuntuu toimivan pääosin nopeammin ja varmemmin, missä sitten olenkin liikkunut.
Ajatus helppoudesta romuttuu, kun ei olekaan kylliksi, että modeemin kiinnittää koneeseen. Lisäksi tarvitaan ohjelmisto ja tähän toki verkkoyhteys. Ajattelin aikoinaan, että olisi nokkelaa tehdä mokkulasta muistitikku (muistitikusta mutikka, mutikasta maitopyörä, maitopyörästä pytikkÄH) ja laittaa ohjelmisto sinne. Nykyään näin taidetaan onneksi tehdäkin.
Huawein ohjelmistoa on hankala löytää mistään. Elisalla tilanne on näemmä parantunut siitä, kun ohjelmaa viimeksi hain. Nyt Huawei-haku etusivun luukussa löytää ohjeet modeemin asennukseen ja täältä on edelleen linkki sivulle, jolta on linkki Huawein sivulle, jolta ohjelman saisi, jos tuo Huawein sivu olisi olemassa.
Kun ohjelman on löytänyt, syötetään asetuksia. Tuntuu oudolta kirjoittaa puhelinnumerokentätän *99***1#. On hämmentävää, kuinka osa tiedoista kirjoitetaan käyttöjärjestelmän verkkoasetuksiin ja osa Huawein ohjelmaan. Molempiin paikkoihin jää silti tyhjiä kenttiä.
Puhelinta modeemina käyttäessään on tottunut siihen, että yhteys avataan yläpalkin modeemivalikosta. Näin tuntuu oudolta, että mokkulalla pitääkin avata erikseen Huawein ohjelma. Ja millainen ohjelma se onkaan. Tietenkään sillä ei ole kunnollista dock-ikonia, mutta tämä on vasta alkua.
Jos ohjelman yrittää käynnistää niin, ettei mokkula ole kiinni koneessa, ohjelma sanoo tylysti Fail to find device! ja tarjoaa ok-painiketta, joka sulkee ohjelman. Harmaa ja ruma ohjelma kommunikoi etupäässä ok-dialogeilla, joiden tekstit ovat tökeröitä ja tarpeettomilla huutomerkeillä koristeltuja!!1 (onko olemassa myös tarpeellisia huutomerkkejä?) Vaikutelma on hyvin amatöörimäinen.
Lisäksi ohjelma kaatuilee itsekseen. Tai kaatuilisi edes. Mutta kun se pomputtaa rujoa kuvakettaan dockissa ja vaatii huomiota. Ja sanoo sitten fail, johon vastataan ok. Ja sammuttaa itsensä.
Tämän jälkeen ohjelma saattaa tunnistaa mokkulan, jos sen ottaa irti ja liittää takaisin. Jos tämä ei auta, koneen saa käynnistää jälleen uudelleen.
Pahin virhe on laittaa mokkula vahingossa kiinni koneen vasempaan usb-porttiin. Noin puolilla kerroista tällöin nimittäin näytön taustavalo sammuu. En ole keksinyt muuta keinoa ongelman korjaamiseen kuin uudelleenkäynnistämisen ja itseni muistutuksen siitä, että mokkula liitetään oikealle.
3.0-ohjelmistopäivityksen saanut iPhone saapui keskuuteemme pelastamaan tilanteen. Se osaa viimein toimia modeemina tietokoneelle.
Applea sen kummemmin puolustelematta ominaisuuden viipyminen johtui ymmärtääkseni siitä, ettei yhdysvalloissa ole samanlaista mobiilinetin kulttuuria kuin meillä. Puhelinverkot eivät ole täkäläisten veroiset, ja kaupungeista saa wlan-yhteyksiä. Lisäksi operaattorit rahastavat kaikesta mahdollisesta.
iPhone tekee kaiken paremmin, mutta purnattavaa löytyy siitäkin. Yhteyden voi jakaa joko langattomasti Bluetoothilla tai usb-kaapelin avulla. Toiminto on varsin syvällä asetuksissa (Asetukset: Yleiset: Verkko: Internet-jako), joten sitä ei mielellään kytke päälle ja pois. Jos jaon jättää päälle, se aktivoituu aina, kun puhelimen liittää kiinni koneeseen. Tämä on tuskin toivottavaa, jos tarkoitus on vaikka ladata puhelinta. Pois kytkeminen vaatii sukeltamista uuvuttavaan valikkopolkuun.
Päällä olevasta jaosta kerrotaan käyttäjälle rauhallisesti välkkyvällä sinisellä palkilla. Minusta elegantti ratkaisu sen pois kytkemiseen olisi, että valikko avautuisi palkkia painamalla.
Kun jaon laittaa päälle, usb-jako käynnistyy automaattisesti. Erikseen on mahdollista valita, haluaako ottaa myös Bluetooth-jaon käyttöön. Ellei Bluetooth ole muuten päällä, sen voi käynnistää automaattisesti samalla. Hyvä näin.
Tässä vaiheessa jouduin kuitenkin etsimään apua Applen sivuilta. Verkkoyhteyttä ei avatakaan niin kuin normaalisti, modeemivalikon kautta. iPhonella toiminto sijaitsee suoraan Bluetooth-valikossa. Tämä on kätevää, mutta olisiko mahdollista tehdä niin kuin Applella on yleensä tapana: keksiä yksi hyvä tapa asian tekemiseen ja pysyä siinä. Nyt mobiiliyhteys avataan eri tavalla, jos kyseessä on kännykkä, mokkula tai iPhone.
Muilta osin olen tyytyväinen iPhoneen modeemina. Se toimii juuri niin huomaamattomasti kuin kuuluukin. Yhteys ei ole katkeillut eikä ongelmia ole ollut.
