Archive for the ‘GUI’ Category

Kone pihtaa tietoa (USB-tikun irrotus)

Wednesday, July 15th, 2009

USB-muistitikut ovat käteviä, mutta ne on vaivalloista irrottaa ohjelmallisesti ennen kuin tikun saa nypätä irti koneesta. Erityisen turhauttavaa on, kun kone kertoo hetken raksutettuaan, ettei tikkua saa irrottaa. Tilanne on ärsyttävä jo sellaisenaan, joten asiaa ei paranna dialogin huonous. Tältä se näyttää Mac OS X:ssä.

kaytossa

Moisia modaalisia OK-dialogeja kuuluisi tietty välttää jo lähtökohtaisesti. Hyvä viesti kertoo tilanteen, kertoo syyn ja tarjoaa toimintavaihtoehtoja.

Tämä viesti kertoo, että nyt ei onnistunut, jostain syystä. Otapa itse selvää.

Vaikka kone tietää tasan tarkkaan, mikä dokumentti on jäänyt hiertämään tai mikä ohjelma päälle, se ei kerro sitä. Lopeta ohjelmia, arvaa jotain ja yritä uudelleen, se sanoo. Vaikka useimmiten kyse on aukinaisesta dokumentista, jolloin oikeampi ohje kuuluisi sulje dokumentteja, turha ohjelmia on mennä lopettamaan ja töitään sotkemaan.

Tilanteessa voisi ottaa mallia Mac OS X:n dialogista, joka näytetään, kun ollaan lopettamassa ohjelmaa, jossa on useampia tallentamattomia dokumentteja.

tallenna suljettaessa

Dialogiin tarvitsisi muuttaa vain informaatioteksti. Vaihtoehdot voisi säilyttää ennallaan. Hylkää muutokset -valinnan jälkeen tikun saisi irrottaa. Peruuta vastaisi edellisen dialogin OK:ta ja Tarkista muutokset -nappia painamalla pääsisi käymään aukinaiset dokumentit läpi yksi kerrallaan ja tallentamaan tarvittaessa.

Ai, kuinka tämä on tehty Windowsilla? Vielä inauksen pöhkömmin. Vastaava OK-dialogi ilmestyy ja kertoo, että muistitikun irrottaminen ei onnistu juuri nyt. Yritä myöhemmin uudelleen. Aivan kuin kyse olisi ajasta. Ei se tikku irtoa ennen kuin aukinainen dokumentti on suljettu eikä dokumentti sulkeudu itsekseen, vaikka kuinka odottaisi. Ellei sitten Word kaadu omia aikojaan.

Kaikkiaan Windows tuntuu olevan herkempi avonaisista tiedostoista. Macillä ne eivät haittaa, kunhan ne on tallennettu. Välillä vaikuttaa, etteivät tallentamattomatkaan haittaa. Toisaalta Windowsilla [ainakaan xp:llä] ei voi edes siirtää tai uudelleennimetä tiedostoa, jos se on auki jossain ohjelmassa.

Aikoinaan mietin, että jos liittimessä olisi fyysinen painike, jota painamalla kone saisi eject-signaalin, sellaisen painaminen olisi mukavampaa kuin ejectin tekeminen tietokoneelta käsin. Minulle ei ole koskaan kyllä käynyt mitään, vaikka olisi napannut muistitikun irti ilman virallista ejectiä. Nykyään huomaan eläväni aika usein vaarallisesti ja nyhtäväni sen irti tuosta vain. Kuinkas te?

N97 jättää tahmean maun

Monday, July 6th, 2009

Olen pudonnut perheemme nokkimisjärjestyksessä niin alas, etten saanut äitini ja veljeni tavoin kutsua tulla tutustumaan uuteen Nokia N97:ään. Onneksi laite kiersi lopulta minunkin käteeni.

n97

Ensivaikutelma

Ensituntuma on lupaava. Puhelin huokuu laatua. Nokia tuntuu vaappuvan edes takaisin muovisuuden ja jämäkkyyden välillä, mutta tällä kertaa on onnistuttu. Puhelin tuntuu hyvältä kädessä, ja kansi liukuu ylös ja alas sujuvasti. Muotoilu on sikäli symmetrinen, että ainoastaan oikean laidan Nokia-tekstin suunta vihjaa, miltä reunalta näyttöä tulee painaa, jos sen haluaa auki.

Näytön auki työntäminen avaa näppäimistön itsestään, mutta jos puhelinta haluaa käyttää kansi kiinni, täytyisi keksiä, mistä näppäinlukko avataan. Näytön alla olevan napin painaminen tuo näytölle ohjeen, jonka vilahtaa näkyvissä niin nopeasti, että sitä tuskin ehtii lukea ensimmäisellä kerralla.

Jos nappia painaa heti uudestaan, ohje ei meinaa ilmestyä. Vasta hetken päästä se tulee jälleen näkyviin.

Avaa näyttö ja näppäimet käyttöön lukituskytkimellä, se sanoo. Vieressä vilkahtaa animaatio, jossa puhelinta painetaan oikeasta ylälaidasta.

Käyttäjän huomattua, etteivät oikean ylälaidan äänenvoimakkuudensäätöpainikkeet avaa näyttöä, hän löytää jossain vaiheessa oikean vivun puhelimen vasemman kyljen keskivaiheilta. Jos vipua operoi pikaisesti, näyttö aktivoituu, mutta taustavalo ei syty. Toivottuun lopputulokseen päästääkseen vipua on pidettävä hetki ääriasennossaan.

Testieni mukaan kaikki eivät heti tajua myöskään iPhonen sinänsä hauskaa näppäimistönavauselettä, mutta on höpsöä, että tavanomaiseen fyysiseen kytkimeen perustuva toteutus on onnistuttu tekemään näin vaivalloiseksi. [Myös lakimiehelläni oli vaikeuksia saada näppäinlukkoa auki, joten en ole yksin. Hän tosin kommentoi tavanneensa paljon vaikeampiakin nokialaisia.]

Kosketusnäyttö

Ennen iPhonea olin hyvin skeptinen kosketusnäyttöjä kohtaan, sillä en ollut ikinä käyttänyt sellaista ärsyyntymättä. N97 saa minut muistamaan, kuinka vihaankaan kosketusnäyttöjä. Syy on kai tekninen: Nokia käyttää resistiivistä näyttöä, kun iPhone ja muut modernit kosketusnäyttöpuhelimet (Palme Pre, Blackberry Storm jne.) käyttävät kapasitiivista. Lopputuloksena Nokian käyttö on kuin sitä operoisi paksun kalvon läpi.

Tämä leimaa kaikkea käyttöä niin voimakkaasti, että en itse ottaisi tätä puhelinta jokapäiväiseen käyttööni.

Valmiustila

Puhelin aukeaa kätevään valmiustilaan. Tästä voi seurata sähköpostejaan, Facebookiaan, säätä ja kalenteria varsin toimivasti. Olin pettynyt, ettei edes 3.0-päivitys tuonut iPhoneen mitään vastaavaa. Näkymä myös kääntyy vaaka- tai pystyasentoon tarvittaessa.

Automaattinen kääntyminen kiihtyvyysanturin perusteella ei jostain syystä ole käytössä oletusarvoisesti, vaan se pitää kytkeä erikseen päälle. Kääntyminen ei ole iPhonen tapaan sulavasti animoitu, vaan näyttö vilkkuu välissä sinisenä jokseenkin epäelegantisti.

Gmail-tilin aktivointi onnistui sujuvasti. Tosin tehtyäni salasanassani kirjoitusvirheen, puhelin ei mitenkään kertonut, mikä meni vikaan – palasi vain taaksepäin ja käski ottaa yhteyttä postilaatikkoon.

Suurin ilon aihe on, että älyttömästä yhteysosoitteiden tms. säätämisestä ja yhteyden ottamisen sallimisesta joka ikisellä kerralla, kun gmail-ohjelman avaa on viimein päästy eroon. Kun tiedot on kerran syötetty oikein, puhelin tuntuu hakevan viestejä sen kummempia lupia kysymättä.

Näppäimistö

Tekstin syöttäminen onnistuu fyysisellä näppäimistöllä varsin hyvin. Kosketusnäyttöä kokeilin sen verran, että havaitsin sen kamalaksi. Verkko-osoitteissa esiintyvä kauttaviiva tuotetaan yhä painamalla 15 kertaa 1-nappia. Jotkin asiat eivät muutu.

Ongelmallista näppäimistössä on, että ä-kirjan puuttuu ja shift on vain yhdellä puolella. Leveää näppäimistöä on myös turha ajatella käyttävänsä yhdellä kädellä. Sikäli taskulaskinmalliset BlackBerry-henkiset laitteet ovat kätevämpiä.

Näppäimistön tuntopalaute on yllättävän lyhyt, jos katsoo, kuinka paksulti alapuolella näyttäisi olevan tilaa.

Ä-kirjain tuotetaan painamalla sinistä nuolta ja L-kirjainta. Tämän voi päätellä siitä, että L-kirjaimen napissa on sinisellä pieni Ä. L on näppäimistön oikeassa laidassa, samoin tuo sininen nuolinappi, joten vasemmalla kädellä täytyy kurottaa aika kauas.

Minulla kesti hetki ymmärtää, mistä johtui, että kirjoitin yhtäkkiä numeroita. En tajunnut, että sen lisäksi, että sininen nuoli toimii jonkinlaisena alt-painikkeena, sitä painamalla valinta saattaa myös lukittua päälle, jolloin painikkeet alkavat tuottaa toissijaisia merkkejään. Näytöllä näkyy tässä vaiheessa 123-symboli, joka on mielekkäämpi perinteisissä numeronäppäinpuhelimissa.

Web-selain

Suuri kosketusnäyttö on omiaan verkkoselailuun, samoin puhelimen nopea HSDPA-yhteys. Vihreää Safari-kuvaketta muistuttava symboli viittaa karttoihin, verkkoon päästää maapallosta.

Ajatus tuntuu olevan, että käyttäjät haluavat käyttää etupäässä aiemmin vierailemiaan sivuja. Historiaan ja kirjanmerkkeihin tarjotaan sulava pääsy, mutta päästääkseen syöttämään verkko-osoitteen joutuu painamaan oudon näköistä nappulaa.

Menin katsomaan Hesarin sivuja. Puhelin osaa hienosti Flashiä, joten näytön peitti kaistale koko ruudun mainoksesta. Yritin siirtyä yläkulmaan sulkeakseni mainoksen, mutta päädyinkin klikkaamaan itseni mainostetulle sivulle.

No, ehkä tämä ei ole Nokian vika. Mutta se on, ettei missään ollut paluupainiketta, kun sellaista tarvittiin.

On kai oltava helpompikin keino kuin tämä:

1. Hakkaa oikean alakulman nuolisymbolia, kunnes se tekee jotain (ilmeisesti vasta, kun sivu on latautunut kokonaan.)
2. Valitse alhaalta Valinnat
3. Valitse Siirry
4. Valitse avautuvasta alavalikosta valikosta Aiempiin

Tämän jälkeen eteen aukeaa sivunäkymä, jossa edellisiä sivuja voi selata.

Forward-painiketta ei ole. Tuokin toiminto löytyy otsikon Siirry Aiempiin kautta.

Sivuja vieritellään kovasti iPhonen selaimen tapaan, joskin tahmeammin. Sivua voi periaatteessa zoomata näpäyttämällä kaksi kertaa haluttuun kohteeseen, mutta sen kummempaa älyä puhelin ei tunnu harrastavan kohteen valinnassa. Palsta ei siis rajaudu siististi ruudulle iPhonen tapaan.

Tarkempi zoomaaminen ei onnistu nipistyseleellä jo näytön tekniikan vuoksi. Zoomaamista varten painetaan alalaidan nuolikuvaketta ja avautuvasta valikosta suurennuslasia. Tämän jälkeen näytölle ilmestyy säädin, jota liu’uttamalla kokoa voi muuttaa.

En tiedä, kuinka selaimeen luodaan uusia ikkunoita. Vanhoissa Nokian selaimissa tämä ei onnistunut kuin klikkaamalla sellaisen luovaa linkkiä. Valikosta löytyy kyllä komento ikkunanvaihtamiseen, joten voi olla, ettei uuden ikkunan luomista ole mahdollistettu vieläkään.

Kamera

Nokian N-sarjan kamerat ovat perinteisesti olleet varsin mainioita. N97 vaikuttaa teknisesti hyvältä sekin. Toteutuksessa vain on pari omituisuutta.

Tätä voi pitää jo käyttäjän virheenä, mutta kameraa testatakseni käynnistin sen painamalla oikean kyljen laukaisupainiketta. Kuten oletettua, kamera käynnistyi.

Yllätyksekseni en nähnytkään ruudulla edessäni olevaan huonetta, vaan oman naamani. Jostain syystä puhelin oli aktivoinut käyttäjää kohti osoittavan pikkukameran. Tutkin valikkoa, enkä löytänyt keinoa keinoa käynnistää varsinaista kameraa.

Puhelimen ympäri käännettyäni huomasin, että kameraa peitti erillinen suojaluukku. Tämän avattuani kaikki alkoi toimia. Myös oikeassa kamerassani on manuaalisesti operoitava linssinsuojus, mutta se osaa kehottaa poistamaan sen, jos kameran laittaa vahingossa päälle suojuksen kanssa. Vastaava ei olisi pahaksi tällekään puhelimelle.

Kameran laukaisupainike toimii kuten varsinaisissa kameroissa: painallus puoleen väliin tarkentaa [kamala plink-ääni], painallus loppuun saakka laukaisee. Tähän tarkoitukseen nappula on ikävän heiveröinen.

Jostain syystä näytöllä on myös virtuaalinen painike, jota painamalla kamera ottaa kuvan ilman sen kummempaa tarkennuksen säätöä. En tiedä, mikä tarkoitus tuolla on, sillä sitä on hankalampi painaa.

[Kyllä, myös iPhonen kosketusnäytön laukaisupainiketta on hankalampi painaa kuin oikealle paikelle sijoitettua mekaanista.]

Kun kameran avaa luukku kiinni, pääsee helposti valitsemaan video- ja valokuvan välillä. Jostain syystä luukun avaamisen jälkeen valinta piilotetaan syvälle valikoihin.

Joku voisi nillittää, että ISO-arvojen asteikko hidas, normaali, herkkä on vähän epälooginen. Apple ei ikimaailmassa laittaisi kännykkäkameraansa ISO-säätöä, mutta ehkä tämä sitten on tarpeen. Olisin taipuvainen kuvittelemaan, että tämantasoisessa kuvauksessa herkkyyden manuaalisäädöistä ei ole paljoa iloa.

Valikot ja vierittäminen

Irvailin täällä aikoinaan Nokian kosketusnäyttöprototyypille, jossa valikoita joutui kaksoispainamaan. Tällainen interaktiomalli ei ole ollut perinteisesti käytössä kosketusnäytöissä. Vaikkapa juuri iPhonessa yhtäkään kohdetta ei avata kaksoiskosttamalla. Kaksoiskosketusta käytetään ainoastaan oikotienä esimerkiksi verkkosivun tai kartan zoomaamiseen.

N97:ssä kaksoiskosketus elää ja voi hyvin. Listat toimivat sillä periaatteella, että kohde valitaan ensimmäisellä kosketuksella ja avataan toisella. Näin siitä huolimatta, ettei kohteelle olisi olemassa muuta tehtävää kuin juuri avaaminen. Yhdistettynä kosketusnäytön yleiseen tunnottomuuteen, tämä on pidemmän päälle kovin raivostuttavaa.

[Tämä on vieläpä toteutettu epäloogisesti. Kun kohde on valittuna, olisi luontevaa olettaa, että valikossa olevat verbit liittyisivät siihen. Näin ei kuitenkana ole, vaan valikossa on sekaisin kohteeseen liittyviä komentoja ja yleisempiä, koko valikkoa tai näkyvää koskevia.]

Tästä juontuu myös omituinen listojen vierittäminen. IPhonessa hyvin toteuttu vierittäminen on yksi tärkeimmistä syistä, miksi sen käyttö tuntuu niin mainiolta. Listat seuraavat sormea hyvin tarkasti, ja listan voi heittää liukumaan, jolloin se hidastuu kuin fyysinen kappale. Jos lista tulee päätepisteeseensä, se pomppaa takaisin pehmeästi [tämä on ymmärtääkseni omittu myös Palm Prehen].

N97:ssä mikään ei tapahtu pehmeästi. Listojen vierityslogiikkakin on tasan päinvastainen. iPhonessa siirrytään ylöspäin heittämällä lista liukumaan alaspäin. N97:ssä painetaan sormi listan päälle, ja raahataan se kohti näytön yläreunaa. Kun reuna on saavutettu, aletaan vierittää kohde kerraalla ylöspäin. Hetken päästä vauhti onneksi kiihtyy hieman.

Toimiihan tämäkin, mutta mitään hauskaa tässä ei ole.

Pahinta on, että toiminta ei ole systemaattista. Esimerkiksi verkkosivujen historianäkymässä N97:n vieritys toimii kuten iPhonen cover flow -näkymässä. Vasemmalle pääsee, kun ottaa sivusta kiinni ja heittää sitä oikealle. Moinen ristiriitaisuus ei ole hyvästä, sillä vierittämisen suunta on perinteisesti ollut herkästi pieleen menevä asia.

Hienoista epäjohdonmukaisuutta on nähtävissä siellä täällä. Välillä paluupainike on nimeltään takaisin, välillä poistu. Ovi Storessa sen nimi on back, vaikka toinen nappi on suomeksi.

Avoimet sovellukset -valikko on toteutettu hieman kömpelösti eikä siitä voi enää sammuttaa ohjelmia menemättä itse ohjelmaan. Näytöllä on myös tilaa sen verran, että luulisi olevan mahdollista mahduttaa myös ohjelmien nimet näkyviin.

Nokia-käyttäjät ovat irvailleet iPhonen copy&paste-toiminnon puuttumiselle puhelimen julkaisusta lähtien. Nokian toteutus ei edelleenkään vakuuta. Tulin vahingossa kopioineeksi tekstiä yrittäessäni vierittää tekstiviestiä, mutta en tiedä, kuinka sen olisi saanut liitetyksi jonnekin. Toiminto ei ilmeisesti vieläkään toimi juuri muualla kuin viestinkirjoituksessa, joten hirveästi iloa siitä ei ole.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: Työkalut-valikko on viimein poistettu. Nykyään asetuksia sisältävää valikkoa kutsutaan järkevästi Asetukset-valikoksi.

Musiikki

Puhelin liitetään tietokoneeseen fiksusti USB-kaapelilla. Näköjään se ei sittenkään ollut sellainen mini-usb, jollainen minulla on käytössäni, joten en nyt tältä istumalta kykene testaamaan musiikin siirtämistä ja soitinohjelman toimimista.

[Lisäys] Testasinpa musiikkiakin pikaisesti. Puhelimen kaapelilla sen sai näkymään massamuistiasemana Macissäni. Kenties sen saisi toimimaan iTunesinkin kanssa, pari vuotta sitten Nokialla ainakin oli tarjolla jokin pikkuohjelma tähän tarkoitukseen.

Raahasin muutaman kappaleen iTunesista puhelimen Sounds-kansion Digital-kansioon hieman skeptisenä parempaakaan paikkaa löytämättä. Videoille, peleille ja kuville oli tarjolla ihan järkevästi nimetyt kansiot, mutta en tiedä, minne musiikki olisi kuulunut oikeasti laittaa.

Tuo kuitenkin toimi: kappaleet tulivat näkyviin puhelimen soitinohjelmaan. Levynkannet eivät tällä tavalla sentään siirtyneet.

Soitinohjelma tuntuu hyvin pelkistetyltä. Se tekee sen mitä täytyy, mutta ei erityisen sulavasti. Sekoituksen ja toiston kaltaiset toiminnot, jotka iPhonessa ovat yhden painalluksen päässä, on tässä sijoitettu valikkoon. Äänenvoimakkuussäädin ilmestyy näkyviin vähän jälkikäteen ajatellun tuntuisesti, kun äänenvoimakkuuspainikkeita käyttää. Valikoissa liikuttaessa puhelin pysähtyi satunnaisesti latailemaan, vaikka kappaleita oli vain viisi.

En tiedä, saisiko kappaleiden lyriikoita kätevästi näkyviin, ja saattaa hyvin olla, että olen maailman ainoa ihminen, joka tuosta piittaa. Mitään cover flow’n kaltaista hyvän olon musiikkikirjastonäkymää puhelin ei yritäkään tarjota. Varsin vähälle sen käyttö on minullakin jäänyt, täytyy myöntää. [/lisäys]

[Lisäys]Vihoviimeisenä virheenä puhelimen nollaus osoittautui ylipääsemättömäksi haasteeksi. Löysin valikosta kohdan, joka sanoi palauttavansa laitteen tehdasasetuksiin. Sen valittuani minulta kysyttiin turvakoodia. Ihmettelin, mikä se on, onko se sama kuin PUK-koodi.

Ei ollut, kertoi Google. Ellei sitä ole muuttanut, se on 12345, sanottiin. Se toimi.

Puhelin käynnistyi uudelleen, ja ulkoasuteema oli palannut alkuperäiseksi hailakan kirkkaaksi. Sähköpostitunnukseni sen sijaan oli yhä käytössä. Yritin poistaa sitä käsineni, mutta en onnistunut. Yritin poistaa edes viestit, mutta puhelin ilmoitti ystävällisesti, että poistaa ainoastaan sisällön ja jättää otsikot. Miksi ihmeessä?

No, varmaan ne osaavat tyhjentää sen Nokialla sitten. Ehkä olisi pitänyt painaa tähteä ja risuaitaa ja syöttää jokin koodi.[/lisäys]

Lyhyesti

Ikävä kyllä N97 on pettymys. Jos sen kosketusnäyttö toimisi kunnolla, puhelinta voisi pitää käyttökelpoisena monitaiturina, mutta erikoisen elegantti se ei olisi silloinkaan. Boy Geniusissa kirjoitettiin osuvasti, että on N97:n kannalta kuvaavaa, että jos se olisi julkaistu kaksi vuotta sitten, se ei olisi sittenkään herättänyt sen kummempaa kohua. Tästä on vaikea innostua.

Äiti kirjoitti sittemmin puhelimesta laajasti.
Myös Mobile Crunchin arvio on osuva.

Toward spell checked usability

Thursday, July 3rd, 2008

It seems there’s going to be some delay before I proceed to printing my thesis, so I might as well try to get rid of the mistakes. Even though the text is absolutely fascinating, I’m somewhat fed up with reading through it over and over. If somebody decides to have a look, I’d be happy to hear about the oddities encountered, as I might be able to still fix them. (I just noticed that there is something weird going on with the page numbering, so that does not need to be reported.)

It sure was interesting to find out that I have a habit of writing the word were as where. What is more, I seem to love the phrase what is more. When it comes to phrases to avoid, that is another one I have been cleaning out.

The PDF is created using the most compact settings that Pages provides but the document weighs 3,2 megs nevertheless.

Toward strategic usability – user knowledge as a basis for new service development [PDF] [Edit: the file has been since updated]

Toward strategic usability – user knowledge as a basis for new service development

Full screen Party Shuffle in iTunes

Monday, June 30th, 2008

It seems that Apple constantly makes it difficult to queue songs on the fly, meaning that users can add songs to the playlist without interfering with the song currently playing. It took a long time before such a feature was even included in either iTunes of iPod and the implementations are satisfactory at best.

The iTunes’ take on the issue is the so called Party Shuffle feature. One item on the sidebar acts as the party shuffle playlist, where people can insert songs by dragging them from the library. The problem is that the feature is hardly intuitive for the users who have not seen it before. Dragging can also be considered tedious by some but no keyboard shortcut is provided. It is illustrative that the feature is so hard to figure out that Apple has decided to explain its usage with an OK dialog.

Party List Dialog

In a party context it is common that guests want to add their favorite songs to the playlist but I have never seen it happen that users would respect the Party Shuffle mode and act accordingly. What usually happens is that people end up using the library for browsing the songs and either accidentally or purposefully double-click them, ending the song currently playing.

Nowadays iTunes also boasts a full screen Cover Flow view which looks great but is rather useless. Certainly, it would be great to have a kiosk-like full screen interface that makes the task of managing songs easy for novices and looks great while doing it. The current full screen view lets one pick a song but does not provide any means of doing this without ending the one currently playing. I spent some time with Keynote and put together a little mock-up that demonstrates how the full screen view could be made more useful by adding a queue function akin to the Party Shuffle. The flipping CD covers are borrowed from the iPhone and do not necessarily directly fit to a mouse-driven environment.

(It seems that YouTube somewhat messed up the synchronization of audio and video)

This video only shows how one can manually manage the playlist. Shoud the list become empty, it could automatically be filled, like the current Party Shuffle does. A search function would be helpful, too, but this has not been done in the video. Moreover, it would be useful to show the titles of the songs on the playlist when hovering on the album covers with the mouse but this has not been implemented due to the limitations of Keynote. It can be argued that it is misleading to use album covers to represent individual songs but Apple has done this in other areas of iTunes as well as on the iPhone, so this should be well in line with the existing design decisions.

(The Cover Flow view of iPhone is equally disappointing. By its nature, it is highly suitable for going through the music collection, looking for an inspiration for the song to play but the inability to select songs without ending the currently played makes it rather unusable for this purpose. The only way that iPhone lets one add songs to playlists is through a cumbersome list, which is only sortable by the song-name.)

iPodin ergonomiakatsauksen raportti

Sunday, May 18th, 2008

Julkaisin aiemmin keväällä TaiKin ergonomiakurssiin liittyneen esityksen iPodin ergonomian evoluutiosta. Kirjoitin aiheesta myös pienen raportin, mutta unohdin julkaista sen. Nyt raportti on saatavilla (PDF 1,6 Mt). Ote on epätieteellinen ja juttu lyöty kasaan yhdessä illassa, mutta se saattaa sisältää jotain mielenkiintoista asioista kiinnostuneille.

ipod-raportti, PDF, 1,6 Mt

Pikakatsaus YouTuben soitinkäyttöliittymän evoluutioon

Saturday, May 3rd, 2008

Puskuri kirjoitettavista jutuista on pitkä, mutta jälleen hyppäsi yksi juttu jostain syystä jonon ohi. Huomasin, että Youtubessa voi kokeilla beta-versiota uudesta soitinkäyttöliittymästä. Vai kuuluuko sanoa soittimen asemesta geneerisemmin toistin.

Joskus aikoinaanhan kirjoittelin näistä [ensin ja sitten], mutta sittemmin on tapahtunut muutoksia, joita en ole kommentoinut.

Tämä on rekonstruktio alkuperäisestä. En ole aivan varma, oliko se tuollainen, mutta oleellista oli, että palkeista on vaikea tajuta, mitä ne tarkoittavat – saati että toistokohtaa on mahdollista raahata.

kaikkein vanhin

Seuraavassa versiossa tuo korjattiin, mutta uusi toteutus näytti vähän epäselvemmin tarkan toistokohdan.

toinen

Google Videon soitin esimerkiksi näytti sen selkeämmin, ja tarjosi silti ison kohteen raahamista varten.

google video

Kontrastia siinä on kieltämättä vähänlaisesti.

YouTuben seuraavassa versiossa toistokohta näkyi tarkemmin, kun osoitin muuttui läpinäkyväksi.

kolmas

Nappuloita oli silti vähän missä sattuu ja yleivaikutelma sekava. Seuraava versio siisti tätä.

vanha soitin

Samalla se epäselvensi jälleen toistokohdan. Ilmeisesti tämä ei ole niin tärkeää. Stop-napin symboli muuttui tarkoittamaan selkeämmin sitä mitä nappi-tekee: toiston aloittamista alusta (merkinnän lopussa lisää tästä).

Uusimmassa versiossa ilmettä on yksinkertaistettu entisestään. 90-lukuisen raskaista kohokuvioinniesta on luovuttu. Pienen ja normaalin kuvakoon välillä vaihteleva harvoin jos koskaan käytetty painike on saanut mennä, samoin alkuunpalauspainike. Ladattua toistettua ja ladattua toistamatonta kohtaa merkitseviä värejä on selkeytetty aikajanalla. Uusin soitin alkaa olla aika kiva, mutta yllättävän hitaasti tähän on tultu.

uusi soitin

Sinänsä mielenkiintoisesti Google Videosin nykyinen soitin muistuttaa kovasti YouTuben soitinta, mutta ei ole sittenkään aivan samanlainen. (Lisäys: eipä tuo olekaan Google Video -spesifi soitin, vaan kaikki upotetut vanhan malliset YouTube-soittimet näyttävät tuolta.)

Google Video Search

Nykyään näkee varsin usein myös soittimia, joissa soittokohdan osoitin tulee näkyviin vasta, kun hiiren vie kyllin lähelle. Tällöin se saattaa jäädä löytymättä, jos käyttäjä alistuu kuvittelemaan, että palvelu on todella niin huono, että tällaista mahdollisuutta ei tarjota – kuten Ilta-Sanomien video-osio pitkään oli. Melko helposti indikaattorin olemassaolon kyllä tapaa löytää vahingossakin.

[Kirjoitin kerran merkinnän stop-nappien turhuudesta, mutta se katosi sittemmin. Kiinnostavaa asiassa on, että CD-soittimissa stop-napin toiminta muuttui erilaiseksi kuin C-kasettisoittimissa, koska tekniikka sattui toimimaan eri tavalla. CD-soittimethan unohtavat toistokohdan, kun levy stop-napista pysäytetään, kun taas kasetissa toisto jatkuu siitä mihin jäätiin. iTunesissa stop-napista on luovuttu turhana. Vähän turhalta moinen digitaalisessa soittimessa tuntuu, kun se toimii vain rewind- ja pause-nappien yhdistelmänä. Muutamassa poikkeustapauksessa sitä kuitenkin käytetään iTunesissakin, mikä tekee asiasta ikävän sekavan.

Merkinnässäni hihkuin, kuinka Nokian silloisessa multimediapuhelimessa kappaleen toistamisen aloitusyritys play-nappia painamalla sai aikaan dialogin, jossa luki "Please un-pause track to resume playing". Soitto alkoikin pause-napista.]

Asiakastoiminto (WTF)?

Wednesday, February 27th, 2008

Yritin lähettää sähköpostia. Outlook sanoi näin:

asiakastoiminto WTF

Aikani ähkittyäni ymmärsin, että sähköpostiosoite oli ilmoitettu alkuperäisessä lähteessä ääkkösellisessä muodossa ja tämä oli Outlookin tapa kehottaa minua korjaamaan ö o:ksi.

[Tietenkään osoitetta ei voi suoraan muokata, vaan sitä täytyy kaksoiklikata, jolloin aukeaa erillinen muokkausikkuna.]

Jos siis olette menossa Virtuaalimaailmat ja markkinointi -seminaariin, huomatkaa kutsussa oleva virhe.

Unnecessary Modality in Facebook

Sunday, February 3rd, 2008

All in all, it’s a nice idea to tell people what it means that the service remembers them when logging in. But why on earth have they implemented it modally? Now the dialog covers the Login button and the user is forced to click Okay even if she already knows the message and would like to proceed, ignoring the dialog.

Re: Welcome to Facebook! | Facebook

Re: Welcome to Facebook! | Facebook

Truth be told, there is a tiny area of the button visible beneath the dialog and clicking it actually works. I’m not sure whether this is an accident or a deliberate design decision, trying to solve the problem with modality. Whatever the reason, I don’t see why the dialog couldn’t be moved to right, leaving the button wholly uncovered.

Scrolling Directions Revisited

Monday, January 28th, 2008

It is well known that novice users often find traditional scrollbars counterintuitive: “How come the document moves upwards when I’m scrolling downwards?” The reason for the confusion is the faulty mental model the user has created – due to the problematic system image. When moving the scroll thumb, one does not actually move the document but the viewpoint, hence the direction is inverted.

viewpoint vs. document

In the case of a hand tool the direction is more intuitive. Once the document is grabbed and the hand is moved downwards, the document moves like it would in real life.

hand tool

***

The other day when I was fiddling with my iPod touch and computer simultaneously, it suddenly occurred to me that the same phenomenon is demonstrated there as well. Having just scrolled a list on iPod and trying to scroll a webpage in Safari using the two finger scroll gesture, I ended up moving to the wrong direction. iPod works like the hand tool, whereas the scroll gesture mimics traditional scroll bars.

This got me thinking how this is implemented in the new MacBook Air with its new gesture-capable trackpad. As can be seen in the video, Air works like other laptops and the gesture used for flicking through photos is exactly the opposite to the one used on iPhone. In order to advance you flick from right to left on iPhone and from left to right on MacBook Air. This is the difference between the direct interaction of a touchscreen and the indirect of a trackpad.

macbook air sweep gesture

It is worth noting, though, that when it comes to rotating photos, the mapping is direct again. When fingers are rotated clockwise, also the photo rotates clockwise. Interestingly, what feels intuitive can change so abruptly between different gestures.

Ennakoimaton tekstinsyöttö

Monday, January 14th, 2008

Minä haluaisin käyttää ennakoivaa tekstinsyöttöä kännykässäni, mutta välillä se toimii niin huonosti, että olen kahden vaiheilla. Tämä koskee Nokian S60-mallini toteutusta.

Kumituspainikkeen painaminen yhden kerran ei ainoastaan poista viimeisintä kirjoittamaani merkkiä, kuten olettaisi, vaan sotkee jäljelle jäävä sanan satunnaiseksi arvaukseksi.

Eri sanavaihtoehtoja ei näytetä missään, vaikka näytöllä olisi tilaa, vaan listaa saa kelata ympäri arvuutelleen, löytyykö haluttu sana kirjastosta lainkaan ja toivoen, ettei mene ohi.

Tunnistetun sanan keskelle ei voi tehdä muutosta, vaikka tarve olisi, vaan on pakko pyyhkiä koko sana muutokseen asti ja kirjoittaa siitä lähtien uudestaan.

Ylipäänsä on melkoinen kognitiivinen suoritus pilkkoa sanat mielessään sellaisiksi osasiksi, joita uskoo tunnistimen ymmärtävän.

Sanojen lisääminen sanastoon ei ole mitenkään triviaalia. Koska en löytänyt moista toimintoa, oletin sen automaattiseksi, mutta ei se ollutkaan.

Selvitin sen vasta tätä merkintää varten. Jos sanaa ei löydy sanastosta tähtinappia painelemalla, ja valikoima ehtii mennä kerran ympäri, näytön vasemman alakulman toiminto muuttuu muotoon Kirjoita. Tämän jälkeen saa muokata sanan perinteiselle multitapilla haluamakseen ja tallentaa sanastoon.

Jos sen sijaan koostaa sanansa palasista tai kirjain kirjaimelta T9-tilasta poistumatta, kuten olen tavannut tehdä, tämä ei toimi. Vaikka valmiin sanan voi valita kerralla, sitä ei voi suoraan tallentaa. Valitsemalla sanan niin, että se tulee kokonaan alleviivatuksi ja painamalla tämän jälkeen tähtipainiketta, saa hyvällä tuurilla vaihtoehdoksi Kirjoita-tekstin ruudun alalaitaan, ja sanan voi tallentaa kahdella painalluksella. Huonolla tuurilla sanastossa on jo olemassa samoilla painikkeilla luotava toinen sana, jolloin juuri vaivalla kirjoittamani oma sanani korvautuu tällä ja joudun aloittamaan alusta.

Saattaisin olla taipuvaisempi vaihtamaan multitapiin kesken kirjoittamisen, mutta Nokiassa T9/multitap-valinta on yhdistetty samaan painikkeeseen kuin isojen ja pienten kirjainteen säätäminen. Näin nappia saa hakata neljä kertaa edestakaisin vaihtaessaan ja päädyn mieluummin kirjoittamaan kirjain kerrallaan T9:llä. Moodeja vaihtava risuaita on myös hankalasti painettavissa, jos puhelinta käyttää yhdellä kädellä.

Vanhassa Benefonissani numero 1 vaihtoi multitapin ja T9:n välillä. Se toimi hyvin. Ja kaikkialla, ympäri puhelinta.

Puhelin ei osaa edes yleisimpiä lyhenteitä, vaan aloittaa jokaisen jne.:n jälkeen seuraavan sanan isolla alkukirjaimella.

Aiempi Motorolani käytti tekstinsyöttömallia, joka muistutti verkkoselaimen täydentyvää osoitepalkkia. Siinä ei tarvinnut kirjoittaa koko sanaa, vaan alku riitti. Toteutuksessa oli omat ongelmansa, mutta on outoa, ettei tuota lähestymistapaa suosita enempää. Paitsi iPhonessa, tietenkin.