Archive for the ‘GUI’ Category

2 Nokia vs. Apple -myyttiä

Monday, June 21st, 2010

Ylen uutinen iPhonen suosiosta Suomessa on levinnyt kiihkeästi kaikkiin uutislähteisiin, vaikkei Sonera vieläkään suostunut antamaan tarkkoja tietoja laitteen myyntimääristä. [Huhujen mukaan väitetty 50 000 laitetta saattaa sekin olla alakanttiin – mutta huhuja nyt voi keksiä tarvittaessa lisääkin.] Uutisia on myös kommentoitu ahkerasti jo vuosikausia käytetyillä argumenteilla.

Vaikka tämän blogin piti olla tauolla, kunnes saan pari hommaa valmiiksi, en malta olla kommentoimatta kahta toistuvaa väitettä.

1. iPhone on hyvä multimedialelu, mutta peruskäyttö – puhelut, tekstarit ja sähköpostit – toimivat Nokialla paljon paremmin.

iPhone on puhelimena parempi kuin yksikään käyttämäni Nokia tai muu laite. Moni pikkujuttu on toteutettu huomattavan kätevästi.

iphone during call

Kaiutinpuhelun saa päälle yhdellä painalluksella kesken puhelun. Vastaavasti käy mykistys. Aiemmissa puhelimissani vähintään jompaa kumpaa on saanut kaivella valikoista. Kesken puhelun on helppo mennä tekemään muita asioita tarvitsematta murehtia, kuinka puheluun pääsee takaisin.

Kun kirjoitan puhelinnumeron numeronäppäimistöllä, numero ryhmitellään havainnollisesti ja kirjoitetaan niin suurilla numeroilla, etten joudu tihrustamaan. Jos kirjoitan numeron, joka löytyy muistiosta, puhelin kertoo heti, kenelle olen soittamassa. Tämä säästää monelta nololta tilanteelta.

Oma numero näkyy ylimpänä puhelimuistiossa. Pieniä hyviä yksityiskohtia on paljon.

[Lisäys] Unohdin kokonaan visuaalisen puhelinvastaajan, joka on nimenomaan tavallista puhelinkäyttöä parantamaan kehitetty ominaisuus. Sen sijaan, että joutuisi odottelemaan, kun vastaaja lukee viestit hankalasti yksi kerrallaan, ne näkee puhelimessa listana ja voi kuunnella juuri sen minkä haluaa. Tuo ei toimi suomalaisilla operaattoreilla, joten en siksi sitä muistanut. [/Lisäys]

Vastaavasti tekstiviestit tehtiin iPhonessa ensimmäistä kertaa oikein. Kun saan uuden viestin joltakulta, olen oletettavasti kiinnostuneempi aiemmasta hänen kanssaan käymästäni viestinvaihdosta kuin muista hiljattain saamistani viesteistä. iPhone järjestää viestit vastaanottajan mukaisiksi keskusteluhistorioiksi. Nykyään näin tekevät monet muutkin puhelimet. Sikäli kiinnostavaa, ettei sähköpostiin tarjota tällaista ryhmittelyä. [Paitsi että näköjään iOS 4 tuo tämänkin, hyvä.]

Silti sähköpostikin on hyvä. Se tekee tehtävänsä ja ennen kaikkia toimii saumattomasti. Virtuaalinäppäimistö häviää ainoastaan parhaimmille täys-qwerty-laitteille.

Gmail-tunnuksien syöttäminen kertaalleen riittää. Exchange-serveri on toiminut sekin kuin ajatus kun vain sain selvitettyä oikeat asetustiedot. N97:n kanssa ongelmia riitti enemmänkin eikä e61 suostunut hakemaan Exchange-viestejäni sen jälkeen, kun oli sen kerran tehnyt. Globaalin inboxin puuttuminen on toki ollut typerää. Onneksi sekin viimein saadaan uudessa ohjelmistoversiossa.

Täytyy myöntää, että joissain Nokioissa kaiutinpuhelun ääni on laadukkaampi ja voimakkaampi, mutta muilta osin en ymmärrä väitteitä, joiden mukaan iPhone olisi jotenkin ylivoimaisen huono puhelinkäytössä.

2. iPhonen ansiot ovat markkinoinnissa ja hypessä, teknisesti se on vanhanaikainen.

On totta, että alkuperäisestä iPhonesta puuttui 3G-yhteys, vaikkei älypuhelimia ollut enää vuosiin nähty ilman 3G:tä. Myös alkuperäinen kamera oli kovin vaatimaton.

Sitä vastoin iPhonen näyttö oli julkaisuhetkellään markkinoiden kärkeä. Sen kiihtyvyysanturi toimi kunnolla eikä vain sinne päin. Sen kosketusnäyttö oli ensimmäinen, jota viitsii oikeasti käyttää. Suoritin oli poikkeuksellisen nopea, jotta animaatiot saatiin toistumaan nykimättä. Kyllä Apple on panostanut tekniikkaan – se on vain priorisoinut tekniikkaa, joka on suoraan sidoksissa käyttökokemukseen. Muut asiat on katsottu toissijaiseksi ja niitä on päivitelty vaiheittain. iPhone on kiertänyt omaa tietään, mutta uusi nelosversio alkaa olla kova tekijä jo vähän joka saralla.

Ja tekniikkaan panostamista se on tietty toimiva softakin, vaikkei siitä bullettia boksin kylkeen saisikaan.

Nokialla on toimittu toisin. Mahdollisesti hyvätkin laitteet rampautetaan viimeistään alitehoisella raudalla. Tero Lehto analysoi aihetta hiljattain hyvin.

***

iPhone 4:n julkistustilaisuuden feedejä seuratessani tuumin täynnä fanipoikauskoa, että huh, nyt alkavat olla tekniset speksitkin sitä luokkaa, että luulisi mussutuksen loppuvan. Mutta ei, Hesarin ensimmäisissä kommenteissa tuumittiin, että laite on huono, koska sillä ei voi mökillä ollessaan hakea uutta firmistä digikameraan.

Negatiivisten kommenttien keskittyminen Suomeen saa huolestumaan tosissaan. Jos noin moni vielä tässäkin vaiheessa vähättelee iPhonen menestystä käyttäjien tyhmyydellä ja mainosmiesten oveluudella, se ei lupaa hyvää.

[Lisäys] Tietty sittemmin esiin tulleet iPhone 4:n antenniongelmat kuulostavat katastrofaalisen nololta, mutta eivät varsinaisesti liity alkuperäiseen aiheeseen.[/Lisäys]

Ennakoiva haku: ehdottaako hakuja vai osumia?

Friday, March 12th, 2010

Hyvin toimivasta hausta on kuin varkain tullut etsimisen lisäksi tehokas käyttöliittymä myös tiedossa oleviin kohteisiin kulkemiseen. Macillä Quicksilver ja sittemmin Applen oma Spotlight toimivat kätevinä tapoina käynnistää ohjelmia. Kirjoitetaan muutama ensimmäinen kirjain ohjelmasta ja painetaan entteriä. Ohjelma aukeaa.

quicksilver

Hakupohjainen systeemi on tehokas, sillä se yhdistää hyvät puolet komentorivikäyttölittymästä (komentoja on nopea antaa) ja graafisesta käyttöliittymästä (tunnistaminen muistamisen sijaan).

Hyviä hakutoteutuksia tapaa nykyään verkossakin. En ikinä liiku Facebookissa tietyn kavereiden sivulle kaverilistauksen kautta, vaan kirjoitan pari ensimmäistä kirjainta nimestä hakukenttään, valitsen nuolinäppäimillä haluamani ja painan entteriä.

Facebook

Ensimmäinen web-palvelu, jossa näin tämänkaltaisen haun oli vuonna 2007 uudistunut Apple.com. Hakuluukkuun kirjoitettujen kirjainten perusteella tehdään haku, ja valikossa tarjotaan suoraa linkkiä kohteen sivulle. Hakutulossivu jää kokonaan välistä.

Apple ennakointi

Hauskana yksityiskohtana: haulla ‘power’ kuten vanhoissa (kunnon) PowerBookeissa, Apple osaa suositella niiden seuraajaa, MacBook Pro -mallistoa.

Nelosen taannoin modernisoidun verkkopalvelun haku toimii samalla periaatteella. Valitettavasti näppämistöä ei tueta, mikä hankaloittaa haun käyttämistä navigaatioapuvälineenä. Indeksi ei myöskään ole ajan tasalla. Yritin tietysti mennä H-kirjaimella löytyneelle Häähullut-sivulle, mutta sellaista ei ollut olemassa.

Nelosen ennakointi

[Nelosen ongelma on sekin, että hakulaatikko näyttää liukuvärjäyksensä puolesta pudotusvalikolta. Liukuväri on tehty väärin päin, jolloin se näyttää kuperalta kuten valikko eikä koveralta niin kuin hakukenttä.]

Lisäys: Antti Tuppurainen ruotii Nelosen hakua tarkemmin.

Myös Wikipedian ennakoiva haku toimii samaan tapaan.

***

Googlen ennakoiva haku toimii toisella periaatteella. Siinä rivit eivät toimi suorana linkkinä itse tuloksiin, vaan Google ehdottaa mahdollisia hakufraaseja ja kertoo, paljonko osumia niillä löytyisi.

Googlen ennakointi

Rajaveto vaikuttaa suoraviivaiselta. Jos haetaan rajallisesta valikoimasta, jossa osumat ovat yksikäsitteisiä, on syytä linkittää suoraan osumaan ja jättää hakutulossivu väliin. Googlen tapauksessa moinen on tuskin mielekästä, ja ratkaisu on siksi toinen.

En tiedä, onko silkkaa semantiikkaa pohdiskella, aiheutuuko tällainen arvaamattomuus ongelmia käyttäjille. Huomaako kukaan, että ennakointi toimii eri tilanteissa eri tavoin – saati arvaako ahdistua siitä? Olisiko edes mitään keinoa indikoida selvemmin, mistä on kyse?

iPad – innostuksen ja pettymyksen aiheet

Thursday, January 28th, 2010

Lohdullista nähdä, että Apple ei tyydy ilmeiseen. Vielä viime keväänä kaikkitietävät markkina-analyytikot neuvoivat Applea, että heidän kuuluu tehdä miniläppäri, koska kaikilla muillakin on. Kirjoitin tuolloin varmuuden vuoksi muistiin, etten usko, että Apple tekee mitään nykyistä kannettavaa pienempää suunnittelematta siihen kokonaan uutta käyttöliittymää.

Apple - iPad - Features - The best device for web, email & photos.

Upeaa nähdä, että he tekivät sen – sillä jonkun se täytyi tehdä. Olemme taas vähän lähempänä sitä tulevaisuutta, jota olemme koko ajan salaa odottaneet saapuvaksi.

On kuvaavaa, että Nokia julkaisi syksyllä laitteen, joka suunnilleen näyttää siltä miltä Applen miniläppäri olisi näyttänyt.

Kaikki on sanottu jo moneen kertaan. Twitter olisi kaivannut hetki sitten tagia aiheille, jotka eivät liity Appleen. Kerronpa minäkin mitä jäi päällimmäisenä mieleen.

iPad on yllättävä nimi. Olihan iPhonekin yllättävän lattea ja arvattava, mutta iPad on niin lähellä iPodia, että vähän ärsyttää. Tulee mieleen aika, jolloin oli olemassa iMac ja eMac, ja sai arvella, puhuuko toinen suomea vai englantia sanoessaan [iimäk]. Luultavasti [pädi] voittaa. iMacia kutsuttin vielä alkuaikoina [iimäkiksi], mutta kukaan ei varmaan sano [iifoun].

Apple - iPad - Watch the iPad video.

Kirjoittaminen näyttää kamalalta. Jobs sanoi, että kokonaisuuden upeuden ymmärtää vasta kun sitä pitää käsissään, mutta kuvissa näyttää siltä, että ranne on jatkuvasti valtavalla jännityksellä, kun sormia ei voi lepuuttaa missään. Olisin toivonut näkeväni näytön reunaan ankkuroidut puolikaarinäppäimet tai jotain muuta viilatumpaa.

Suomenkielistä näppäimistöä ei speksin mukaan tarjota, vaika sellainen on iPhoneen tehty. Samikki sanoi nokkelasti:

Apple seems to have stolen from Nokia the patent of not providing the Finnish keyboard (see tech specs). N97 revisited.

Apple - iPad - Features - The best device for web, email & photos.

Mikä ihme tuota oletustaustakuvaa vaivaa? Yleensä Apple on kunnostautunut taustakuvien valitsijana, mutta tuo on täysi floppi ja saa laitteen näyttämään kuvissa amatöörimäiseltä feikiltä. Sikäli hyvin Applemaista mainostaa, että ihan totta jätkät: saatte ihan itse valita taustakuvanne. Awesome.

Apple - iPad - Watch the iPad video.

Tuota saa olla jatkuvasti pitämässä kiinni. Kun maata röhnötän tässä sohvalla kirjoittamassa tätä, näyttö pysyy itsekseen pystyssä käsieni hosuessa näppäimistöllä. iPadillä joutuisin istumaan pystyssä laite sylissä tai nostamaan jalkani koukkuun ja tukemaan laitetta lonkkiini.

Keyboard dock

Miksi en voi käyttää bluetooth-näppäimistöä? [Päivitys: ehkä voinkin, hyvä.] Miksi en voi käyttää iPhonea modeemina? Voikohan sitä kytkeä kiinni ulkoiseen näyttöön? [Päivitys: Voi, jos kantaa mukana adapteria] Kamerasta pystyy onneksi siirtämään kuvia lisälaitteen ostamalla. Saisipa saman lisälaitteen toimimaan iPhonessakin.

Apple - iPad - Photos and images of iPad

iBooks näyttää upealta. E-ink-näytöltä on kiva lukea, eikä tuota kokemusta ymmärrä ennen kuin on kokenut. Mutta ne ovat hitaita ja kankeita vielä kauan, kun tämä on upea ja mieletön tässä ja nyt. Sikäli hauskaa, että käyttöliittymä on kovasti samanlainen kuin muinaisessa Pelihylly-hankkeessamme, josta kerroin diplomityössäni. Minäkin ajattelin, että kauppa voisi löytyä ympäri kääntyvän hyllyn takapuolelta.

Suomen kannalta tilanne on vähän ikävä, pelkään. Apple tuskin pitää täkäläisten kirjojen kanssa sen kovempaa kiirettä kuin elokuvien ja tv-sarjojen kanssa (Status tällä hetkellä: Ei koske Suomea). Applen laitteisiin taas ei yleensä voi ostaa sisältöä kuin Applelta. Ja kestää tovin jos toisenkin ennen kuin muilta valmistajilta tulee yhtä kiehtovia laitteita. iPhonekin sai olla pari vuotta rauhassa.

Mitä siitä puuttuu? Flash-tukea ei ole, mikä on aika kiehtovaa. John Gruber kirjoitti hiljattain hienon analyysin Adobesta, Applesta ja Flashistä. Hän uskoo, ettei Apple halua, että noin tärkeä osa webiä jää yhden yrityksen haltuun. Valtaosa Safarin kaatumisista aiheutuu lokien mukaan Flashistä eikä Apple halua pilata laitteitaan huonosti toimivalla tekniikalla, jota se ei pääse itse korjaamaan. Tietty mukana on bisneskulmaakin, mutta on likimain kaikkien muiden paitsi Adoben kannalta hyvä, että Apple tukee voimakkaasti HTML5:ttä ja javascriptiä, Gruber pohtii.

Kameraakaan ei ole. Ymmärrän hyvin, ettei iPhonessa ole web-kameraa, mutta tablettiin olisin sellaista melkein odottanut saapuvaksi. Monen saattaa olla hankala korvata tuolla kannettavaansa, jos harrastaa videopuheluita Skypessä. Ehkä ongelmaksi koettiin sama kuin puhelimessa: laitetta on työlästä pitää niin, että kamera kuvaa luontevasti. Ihmisten leuat ja sieraimet näyttävät ikävältä alaviistosta.

Stylusta ei ole, mutta ei kai kukaan sellaista kovin vakavissaan odottanutkaan. Luin juuri vertailun, jossa todettiin, että iPhonen näppäimistöllä kirjoittaa lopulta paljon nopeammin kuin Newtonilla ikinä. Saati Palmilla. Piirustelu näytti onnistuvan tyylikkäästi sormillakin.

Jalkaa ei ole. Tuota ei ole tarkoitus saada pystyyn pöydälle, ellei kanna mukana erikseen hankittavaa jalustaa.

Apple - iPad - Watch the iPad video.

Tuntovasteen antavaa näppäimistöä ei ole, mutta enpä tuollaista odottanutkaan. Myöskään uusia mullistavia eleitä ei juuri nähty, joskin valokuva-albumien esiin avaaminen pyyhkäisemällä nipistämällä näytti hyvältä.

Moniajoa ei ole. Ei ole millään muotoa eleganttia, että ohjelmaa vaihtaakseen saattaa joutua raapimaan n kertaa kotinäkymää, jos vaihdettava ohjelma sattuu olemaan kaukana – saati sitten että tiedot eivät pysy muistissa, mutta kun ei niin ei.

Uudistetusta notifikaatiojärjestelmästä ei ole tietoa. iPhone tarvitsisi Palm Pre -tyyppisen globaalin notifikaatioalueen, ja sama koskee kaiken järjen mukaan iPadiakin.

Tietoa julkaisualan mullistuksesta ei ole. New York Timesista näytettiin lupaava demo, mutta vielä ei ole tarkkaa tietoa, kuinka tämä pelastaa sanomalehdet.

***

En sittenkään malta odottaa, milloin joku tekee ensimmäisen korttipelisovelluksen. Kukin pelaaja näkee oman kätensä iPhonellaan, ja yhteisenä pelipöytänä toimii iPad. Näen jo sieluni silmin, kuinka pelikorttiteollisuus natisee liitoksissaa.

VR:n uusi lippuautomaatti on pettymys

Friday, January 15th, 2010

VR:n uudet vihreät lippuautomaatit ovat jo jonkin aikaa vaanineet asemien auloissa kehottaen ihmisiä painamaan ctrl + alt + del. Laitteiden painikkeiden puuttuminen on tehnyt tästä haastavaa.

skitched-20100118-185811.png

Nyt automaatit ovat auenneet varsinaiseen käyttöön. Pettymyksekseni huomasin, ettei uusi automaatti tarjoa helpotusta vanhan jättämiin ongelmiin, mutta on ergonimiselta suunnittelultaan edeltäjäänsä huonompi. Nämä asiat harmittavat:

  • Käyttöliittymä ei hyödynnä kosketusnäyttöä.
  • Näyttö ei näy kunnolla pitkälle käyttäjälle.
  • Vieläkään ei ole mahdollista ostaa vierekkäisiä paikkoja, jos kumpikin haluaa maksaa oman lippunsa.

***

Laite on vihreä ja siinä on kosketusnäyttö – siinä tärkeimmät uudistukset. Valikkorakenne on edelleen vanhan automaatin kaltainen. Edellisessä automaatissa käytettiin näytön reunojen ympärille siroteltuja painikkeita (vrt. pankkiautomaatti), joten oli luontevaa, että näytön valinnat sijaitsivat näiden fyysisten painikkeiden yhteydessä. Kosketusnäytöllä tässä ei ole mieltä, mutta näin toimitaan silti yhä.

Vaikutelma on huvittava näkymässä, jossa valitaan kaukojunalippua. Näytön keskiosa on tyhjä ja reunaa kiertää koskestuspainikkeiden sarja. Vihoviimeinen painike alaoikella antaa mahdollisuuden määräaseman kirjoittamiseen. Olisi voinut olla mielekästä laittaa haku näkyville hyödyntämättömään tilaan näytön keskelle.

skitched-20100118-190015.png

Kohteet on ripoteltu hassusti näytön reunoille.

No, tämä on pientä. Suurin ongelma on, että näyttö on suunnattu huonosti. Ymmärrän, että 192 cm pitkänä olen keskimääräistä pidempi, mutta sen paremmin vanhalla automaatilla kuin pankkiautomaateilla tästä ei koidu ongelmaa. Uudella lippuautomaatilla sen sijaan minulta jää näkemättä suuri osa näytön ylälaidasta. Tällä alueella esitetään mm. näkymän otsikko, joka olisi sinänsä mukava nähdä.

skitched-20100118-190139.png

Tältä näkymä näyttää minun silmääni.

skitched-20100118-190254.png

Tältä sen on tarkoitus näyttää (huomatkaa tuikitarpeellinen ^-merkki).

(Luulin, että ihmiset ovat pitenemään päin, mutta tällainen hölmöily tuntuu olevan tapana uusissa automaateissa. Ikävintä on, ettei näitä voi korjata softapäivityksellä. Matkakortin latausautomaatti kärsii samasta ongelmasta: maksukortin näyttö on sijoitettu niin, ettei se osu silmiini. Asiaa hankaloittaa erityisesti se, ettei päänäytöllä mitenkään indikoida, että alanäytöllä olisi asiaa.)

Suurin pettymys VR:n lippuautomaatissa on sittenkin, ettei se tarjoa ratkaisuja vanhoihin ongelmiin. Hyvin usein olen matkustanut porukalla jonnekin. Tällöin haluaisin istua matkaseuralaisten kanssa lähekkäin.

Hyvin harvoin haluan maksaa matkaseurani matkoja. Tähän VR ei tarjoa ratkaisua. Jos liput haluaa ostaa erikseen, paikat arvotaan satunnaisista paikoista junaa. Ei keinoa tehdä tilausta ensin ja maksaa sitten yksi kerrallaan niin kuin ravintolassa.

Onko taustajärjestelmä tosiaan näin huono vai eikö kellekään muka tullut mieleen?

***

[Lisäys 6.4.] Kirjoitin aiheesta palautetta VR:lle verkkosivujen kautta, mutta en saanut vastausta. Kenties siellä oltiin tuolloin ylityöllistettyjä myöhästymisviestien perkaamisessa. Kun tuo ei onnistunut, lähetin seuraavan tekstin VR:n Matkaan-lehden Sivuraide-palstalle. Näemmä se on julkaistu vastauksineen maaliskuun numerossa yhdessä toisen samaa asiaa käsitelleen kirjoituksen kanssa. (Olisi ollut mukavaa, jos vastaus olisi toimitettu myös sähköpostitse, mutta onneksi on tarkkaavaisia kommentaattoreita.)

Uusien lippuautomaattien huono ergonomia

Uudet vihreät lippuautomaatit ovat jonkinmoinen pettymys. Toivoin, että automaatin käyttöliittymää olisi kosketusnäytön myötä parannettu, mutta se vaikuttaa olevan entisellään. Sen sijaan uudet automaatit ovat merkittävästi vanhempia matalampia. Näyttö on asennettu niin alas, että pitkä ihminen ei näe näkymien yläosaa lainkaan ottamatta askelta taaksepäin.

Automaatit eivät myöskään valitettavasti vieläkään tarjoa ratkaisua yleiseen käyttötilanteeseen: kaveriporukka ei kykene varaamaan vierekkäisiä paikkoja siten, että kukin maksaisi itse matkansa. Toivottavasti moinen ominaisuus on edes suunnitteilla.

Uusien lippuautomaattien uusimisen yhteydessä ei vielä tässä vaiheessa ole tehty muutoksia käyttöliittymään ja sovellukseen. Lippuautomaattien uusiminen on osa koko myyntijärjestelmän uudistusta. Järjestelmä otetaan vaiheittan käyttöön vuoden 2011 aikana. Tällöin myös automaattien toimintoihin ja tuotevalikoimaan tulee uudistuksia. Uudistuksen myötä tulee myös mahdolliseksi varata kaveriporukalle vierekkäisiä istumapaikkoja.

Uusien lippuautomaattien kehittämisessä on otettu huomioon esteettömyysvaatimukset. Näytöt on sijoitettu siten, että pyörätuolilla liikkuvat matkustajat pääsevät asioimaan automaatilla mahdollisimman sujuvasti. Tämä on vaikuttanut laitteiden korkeuteen. Osa automaateista tullaan asentamaan siten, että pidempien asiakkaiden asiointi automaateilla helpottuu. Haluamme kuitenkin varmistaa, että uusille automaateille on esteetön pääsy jokaisella asemalla.

***

Mukava kuulla, että ohjelmistoa ollaan kehittämissä ja lipun ostaminen tehdään joustavammaksi. Sääli, ettei automaatteja kyetä toteuttamaan joustavammin vaikka käännettävällä näytöllä. Kosketusnäytöllä liikkuvia osia tarvittaisiin vähän.

Oppikirjoissa sanotaan, että esteettömyys on kaikkien etu, mutta valitettavan usein käy niin, että erityisryhmien sinänsä tarpeellisella huomioimisella tehdään hallaa muille. Mukava kuulla sittenkin, että päätöksiä ei ole tehty vahingossa.

Pitäisiköhän kirjoittaa uudestaan ja kysyä, miksi ihmeessä Helsingin rautatieasemalla ei ole yhä ainoaa istumapaikkaa, josta näkisi lähtevien junien taululle. Tuo kävi mielessä, kun odottelin taannoin lähteväksi toista tuntia myöhässä ollutta junaa, joka oli aina muka tulossa ihan kohta niin, ettei uskaltanut mennä istumaan aulankaan vähille penkeille.

Adage ja kuinka tehdä karuselli

Sunday, October 18th, 2009

Kävin perjantaina yritysvierailulla Adagella, ja aiempi hieman tylsän tutkimusorientoitunut kuvani yhtiöstä kirkastui kummasti. Suunnitelmissa on kirjoittaa tarkempi raportti pikapuoliin.

[Sitä odotellessa kannattaa huomioda, että mainio Käytettävyyden psykologia -kirja on tuotu saataville ilmaisena PDF-versiona.]

Yritys on myös uudistanut sivujaan sitten viime näkemän. Etusivulle on nostettu moderni karusellielementti, joka ei kuitenkaan toimii niin kuin kuvittelisi.

adagen karuselli

Yleensä karusellit tarjoavat painikkeet, joilla pääsee liikkumaan eteen- ja taaksepäin. Lisäksi niissä on indikaattori, joka kertoo, monennessako näkymässä ollaan. Myös indikaattorin on tapana olla klikattavissa, jos haluaa hypätä suoraan tiettyyn näkymään.

Adagen karusellissa indikaattoria ei voi klikata ja ehdin jo ihmtellä, voiko mitään muutakaan. Ainoa klikattavaa muistuttava kohde on nuoli, joka näyttää siltä, että se avaisi linkin uuteen ikkunaan.

No, lopulta kävi ilmi, että tätä nuolta klikkaamalla liikutaan eteenpäin, mutta taaksepäin päästäkseen saa kiertää koko listan ympäri. Ei mikään maailmanloppu, mutta pitää tarttua tilaisuuteen sen kerran, kun pääsee asiantuntijoille viisastelemaan.

Yahoon design pattern -kirjaston stencil-kokoelma on avulias tässäkin tapauksessa. Tuossa yksi perusvaihtoehto:

yahoo carousel

Yksi vaihtoehtoinen karusellitoteutus nojaa nappuloiden sijasta perinteisiin vierityspalkkeihin. [Jotkut kutsuvat pystypalkkeja hisseiksi ja vaakapalkkeja losseiksi, mutten ole itse lähtenyt tähän, koska, noh, kuulostaahan se vähän hölmöltä.]

Apple käyttää moista mallia huonolla menestyksellä iTunes Storessa. Elementissä ei voi vierittää hiiren rullauspyörällä eikä näkymää voi liikuttaa painikkeiden avulla [toimi se sittenkin Mighty Mousella ja varmaan muillakin sivusuunnan päälle ymmärtävillä hiirillä]. Ainoa keino on osua kapeaan palkkiin ja rullailla sen avulla. Ei kovin kätevää vähänkään hyppivämmällä hiirellä.

Itse ainakin ärsyynnyin.

itunes store carousel

(Aiheeseen liittyen mainitsen, että huomasin vasta nyt, että on ollut olemassa blogi nimeltään Hiiriraivo. En kamalasti pidä siitäkään sanasta, mutta blogi on asiantunteva. Sittemmin nimi on muuttunut Inspikseksi, ja nykyään sinne kirjoitetaan myös muista aiheista kuin käytettävyydestä.)

Fruugo on aika jees

Monday, October 12th, 2009

Fruugo on saanut osakseen niin paljon negatiivista uutisointia, että annetaan vähän kehujakin. Vaikken ole vielä mitään ostettavaa löytänytkään, kaupasta näkee mukavasti, mitä tapahtuu, kun suunnitellaan palvelu tyhjästä nykyaikaisilla tekniikoilla ja moderneilla konventioilla. Kokonaisuus on ilahduttavan elegantti. Muutama pikkujuttu toisaalta jää myös ihmetyttämään.

Modernien palvelujen kehitykseen liittyy tyypillisesti myös avoimuus tehdyistä valinnoista. Fruugosta en ole paljoa tarinoita löytänyt, vaikka mieluusti lukisi enemmänkin. (O)saisikohan Marjut kertoa jotakin?

Etusivu

Tervetuloa Fruugoon!

Etusivu on ilmava ja rauhallinen. Minulta kesti toisaalta melko tovin ennen kuin huomasin hakuluukun. Se ei vaaleana oikein erotu taustasta ja sinänsä kirkas nappikin on niin laidassa, ettei se osu silmään. Haku toimii tyylikkäästi reaaliajassa filtteröiden ja tuloksetkin esitetään kuvien kanssa.

Toinen pikku outous on vasemman laidan kategoriavalikko. Kaikki osastot -laatikko vaikuttaa jollain tavalla klikattavalta, mutta yllättäen siitä ei tapahdu mitään. Valikoin toiminta selviää vasta myöhemmin.

skitched-20091012-182127.jpg

Yksittäisten kategorioiden päätasolle pääsee suoraan klikkaamalla linkkiä valikosta. Kun hiiren vie linkin päälle, näkyviin ilmestyy hierarkian seuraava taso. Toteutus ei ole kamalin kokemani, mutta silti selvästi huonompi kuin Mac OS:n natiivi alavalikko. Alavalikot ovat kaikkiaan motorisesti vaikeita navigoitavia, ja web-toteutuksina tyypillisesti vielä hankalampia. Yksi merkittävä ero on, että web-toteutuksissa on harvoin huomioitu yhtä hyvin mahdollisuutta oikaista kulmittain suoraan alavalikon haluttuun kohteeseen, jolloin valikko tuntuu katoavan alta kesken kaiken.

Olen joskus pohtinut, olisiko parempi toteuttaa alavalikko niin, että se aukeaa vasta, kun valikkoa klikataan ja sulkeutuu vasta erillistä suljentaruksia klikkaamalla.

Amazoniin verrattuna on sittenkin mukavaa, että kategorianvalikon päätasot ovat klikattavissa. Amazon pakottaa nykyään klikkaamaan alavalikkoa. Minusta alavalikot ovat luonteeltaan oikotiemäisiä eikä niiden käytön pitäisi olla Amazonin tapaan pakollista.

Kategorianäkymä

Haluttu kategoria avataan näkyviin sangen nokkelasti. Kategorian tuotteet lajitellaan alakategorioihin, joiden sisältämät kohdemäärät esitetään cooleilla numeroilla.

Vaatteet & asusteet | Fruugo

En tiedä, onko kysessä jonkinlainen patterni. Näkymä tuo kummasti mieleen Taloussanomat:

Talousuutiset | Taloussanomat

Kun hakuaan tarkentaa hieman lisää, saa näkyviinsä laajan näkymän tuotteisiin. On ilahduttavaa, ettei tuotteita näytetä vain kymmentä per sivu ja pakoteta klikkaamaan kyllästymiseen saakka seuraava-painiketta, vaan tuloksia saa kerralla suuren määrän silmäiltäväksi. Näkymää pystyy myös rajaamaan fiksusti merkin perusteella. Värin mukainen suodattaminen voi sekin tulla joskus tarpeeseen, etenkin laajemmilla valikoimilla.

Vaatteet & asusteet - Miehet | Fruugo

Yksinkertainen hakeminen ja tulosten tarkentaminen tuntuu olevan kaikkiaan hyvä patterni. Ymmärtääkseni erilaisia edistyneitä hakuja eivät käytä juuri muut kuin kirjaston tädit. Fruugokaan ei tällaisia tarjoa. Kun tuloksia sen sijaan pääsee rajaamaan pois suuremmasta joukosta ja palautteen saa saman tien, edistyneen haun tulee tehneeksi huomaamattaan.

Tuotteiden esittäminen

Tulokset esitetään pelkistetysti. Tuotekuvan alla on neljä nappia. Peukkuja saa antaa ylös ja alas, tuotteen voi poimia vertailuun ja palvelulle voi kertoa, jos sattuu itse omistamaan saman tuotteen.

Facebookin tykkään-ominaisuus on yksinkertaisuudessaan varsin nerokas. Usein tulee vastaan asioita, jotka ilahduttavat, mutta joista ei keksi mielekästä kommentoitavaa. Tykkään-peukulla tämäkään positiivinen tunne ei pääse valumaan hukkaan.

En sittenkään ole aivan varma, että noin pelkistetty arvostelu on omiaan Fruugon kaltaiseen palveluun. Kyllä ainakin itse uskon kykeneväni aika selvästi erottamaan, tykkäänkö jostakin viiden tähden verran vai pidänkö sitä ihan kivana. Minusta yhdestä viiteen tähteen toimiva arvostelu on aika toimiva juttu. Jos halutaan näyttää suosituksia Fruugo-tyyliin profiilisivulla (tykkään näistä ja en tykkää näistä), kovin suurta vääryyttä tuskin tehdään, vaikka tykkään listalle valittaisiin neljä tai viisi tähteä saaneet. (Olli toisaalta vinkkasi Youtubessa huomatun, että viittä tähteä käytetään Facebook-peukun tavoin. Amazonissa kyllä tähtiarvostelu minusta toimii, ja arvosanajakaumat ovat järkeviä. )

Ihmettelin alkuun myös, ettei Fruugo kerro lainkaan etusivulla tuotteiden saamaa palautetta. Tämä vaikutti ilmenevän vasta tuotteen omalta sivulta. Tarkemmalla katsomisela ymmärsin, että vihreä-oranssi viiva kertoo myönteisten ja kielteisten peukkujen määrästä. Tähtireittauksen olisin ymmärtänyt heti.

Myös mainittu vertailu tuntuu toimintona hieman keskeneräiseltä. Kun tuotteen lisää vertailuun, saa viestin, että lisääminen onnistui, mutta epäselväksi jää, mitä sitten tapahtuu. Vertailulinkki löytyy lopulta piilosta sivun ylälaidasta.

skitched-20091012-190918.jpg

Vertailunäkymässä verrattavat tuotteet ovat vierekkäin, mutta siinä se. Olisin luullut, että tuotteista saisi nähdäkseen jotain ominaisuuksia, joita verrata. Nyt ominaisuus ei juuri poikkea siitä, että tuotteet avaisi omiin välilehtiinsä, joita vaihtelisi. Paitsi, että vertailuominaisuus vaatii enemmän klikkailua.

Vertaa tuotteita

Yksittäisen tuotteen katselu

Yksittäisen tuotteen tutustumissivu on varsin perus. Pienenä fiksuna yksityiskohtana on, että paluulinkki vie sinne, mistä on tultu eikä sinne, mikä järjestelmän mahdollisessa hierarkiassa toimii kohteen ylätasona. Nyt valkenee myös alussa ihmettänyt kategoriavalikon Kaikki osastot -nappi. Se toimii ponnahdusvalikkoa, jota painamalla koko valikko aukeaa, ja haluamaansa kategoriaan pystyy hyppäämään suoraan tuotesivulta.

Mr Bump Hopper | Fruugo

Tuotesivuissa on esimerkillistä myös, kuinka ne on mukautettu kulloinkin kaupan olevaan kohteeseen. Kenkiä ostaessaan pääsee poimimaan valikosta haluamansa kengän koon. Mikä parasta, koko on kengän ominaisuus sen sijaan, että hypättäisiin uuteen tuotteeseen, joka edustaisi samaa kenkää halutussa koossa.

Hieman aiheeseen liittyen.. Minusta näytti aiemmin, että Amazon myi ennen vanhaan ensisijaisesti kirjoja, joista sai sitten valita, halusiko ne fyysisinä vai Kindle-versioina, joihin oli linkki kirjan sivulla. Nyt kirjasivulla ei olekaan enää linkkiä Kindle-kirjaan, vaan Kindle-kirjat ovat kokonaan omia tuotteitaan. En ole tarkistanut, onko Kindle-versioilla myös omat arvostelut ja kommentit. Voisi luulla, että olisi suotavaa, että sama sisältö eri muodoissaan (erikokoiset kengät, eriväriset kahvinkeittimet) jakaisivat kuitenkin kommenttinsa ja arvostelunsa, mutta en tiedä, onko tästä mitään yleistä käytäntöä.

Yhteisöllistä

Pohjimmiltaan Fruugo pyrkii olemaan muutakin kuin jouheva kauppa. Yhteisöllisyys on pyritty nostamaan tärkeään rooliin. En ole itse aivan varma, kuinka kiinnostavaa tämä on kaupassa, joka myy satunnaista sälää.

Muita käyttäjiä pystyy seuraamaan. Tässä tapauksessa seuraaminen on yksisuuntaista toisin kuin vaikkapa kaverit Facebookissa. Tiedä sitten, kumpaa tapaa pidetään parempana. Ominaisuus voisi olla kiinnostavampi, jos omat kaverit sattuisivat käyttämään palvelua.

Etusivun palkki (ensimmäisen kuvan Le Pulse), joka kertoo sivun tapahtumista (joku harkitsi jotain, joku etsi jotain) on nokkela ja tuo dynaamisuuden tuntua. Toisaalta se myös hieman ahdistaa. En ole aivan varma, mitä minusta kerrotaan muille. Jos klikkaan läpällä sinistä kengurupalloa etusivulta, eivät kai kaikki nyt luule, että olen kiinnotunut sinisistä kengurupalloista.

Pois se minusta, tämän syksyn muotivärihän on lila.

Aihetta liipaten: Digitalikko kirjoittaa tänään ylimääräisistä klikkauksista, joita verkkokaupat vaativat vielä kun saalis on jo ostoskorissa.

[Lisäys] Kirjoitukseeni linkattiin Fruugon Facebook-sivulla. Ilahduttavaa. Ja nykyään heillä on blogikin.

Uusi patterni? Videon kirjanmerkkipainikkeet

Wednesday, August 19th, 2009

Blogilista väitti tämän päivittyneen saapuneen kommentin vuoksi, joten sanotaanpa lyhyesti jotain. Hiljattain silmiini on pistänyt kahdessa paikassa uuden tyyppinen videototeutus. Sivun yläosassa näkyy video, jonka etenemispalkki koostuu diskreeteistä osasista. Näin käyttäjä näkee, missä mennään ja mitä on tulossa. Jos aihe ei kiinnosta, voi hypätä suoraan haluamaansa osioon. Uuden Zune HD:n markkinointisivu tarjoaa tästä hyvän esimerkin.

Zune.net

[Minähän menin toisaalla tunnustamaan kerettiläisesti, että Zune HD näyttää minusta aika hienolta.]

Tässä yhdistetään varsin kiinnostavasti käyttäjän kontrolli välittömyyteen. Jos tilalla olisi tavanomainen video käyttäjää odottavine play-painikkeineen ja tavanomaisine etenemispalkkeineen, video saattaisi jäädä käynnistämättä ja toisaalta se orjuuttaisi voimakkaammin katsomaan sen kokonaan läpi.

Osataan sitä Suomessakin – melkein. Vierityspalkki kertoo TeleFinlandin uusineen sivustonsa. Uusilla sivuilla on markkinointisivu, jossa esitellään mobiilipalveluita ja houkutellaan ihmisiä mobiililaajakaistan tilaajiksi. Sivulla on vastaava toteutus muutamalla erolla.

TeleFinland - Netti puhelimeen

  • Video painetaan käyntiin kuten mikä tahansa video
  • Videon kappalemerkit näyttävät alkuun välilehdiltä, joten en tajunnut, että ne liittyvät videoon ennen kuin näin palkin kasvavan videon edetessä
  • Videota ei saa seis

Sanoisin, että Zunen tapa hoitaa homma on parempi: video käynnistyköön automaattisesti, mutta annetaan käyttäjälle kontrolli sen pysäyttämisestä. Liikkuva pause-nappi on toki vähän hankala maali. Voisi olla hyvä, että välilyöntikin toimisi pausena, jos ei millään viitsitä toteuttaa erillistä, paikallaan pysyvää nappulaa.

Siirtymätehosteet – silmänruokaa vai substanssia

Tuesday, July 28th, 2009

Törmäsin kiinnostavaan videoon [via]. Etenkin kohdassa 1.48 esiteltävä peek-efekti vaikuttaa nokkelalta [koskakohan videot alkavat tukea linkkaamista suoraan haluttuun kohtaan].

[Lisäys] Minulle opetettiin kommenteissa, että tuollaisia linkkejä voi tehtä jo.[/Lisäys]

Sikäli olen samaa mieltä, että erilaiset siirtymätehosteet ovat usein hyödyllisiä etenkin tukemaan spatiaalisuutta, tilan tuntua. Kun näkee, minne kohteet menevät ja minne itse liikkuu, hahmottaa paremmin, missä on.

Tämä toi mieleeni vanhan pohdintani iPhonen karttaohjelman taittumistehosteesta. Onko siinä mitään järkeä vai meneekö se kikkailun piikkiin? Vastaavaa ei käytetän iPhonessa missään muualla. Kartta taittuu pois näkyvistä niin pitkältä matkalta, ettei sitä pääse kuitenkaan käyttämään. Toisaalta kartta vie tilaa ylälaidasta niin, että kontrolleja ei mahdu yhtä paljon kuin jos kyseessä olisi tavanomaisempi flip-tehoste.

map curl

Mitä sanoo raati? Minä tuomitsen tuon kikkailuksi.

[Rumaa on sekin, että itsenäinen kehittäjä ei voi käyttää samaa efektiä, sillä julkisilla apeilla ei ole mahdollista pysäyttää siirtymää tuolla tavalla.]

Safari vaihtoi palkin spinneriin

Tuesday, July 28th, 2009

Kirjoitin hiljattain erilaisista indikaattoreista, joilla kuvataan työn etenemistä. Nykyään muodikkaat spinnerit on yleensä toteutettu niin, että ne kertovat vain, että jotain tapahtuu, mutta eivät yritä arvata, kauanko se kestää [joskus näkee myös jonkinlaisia täyttyviä piirakoita]. Perinteisemmät progress barit taas kasvavat sitä mukaa, kun tehtävä etenee ja pyrkivät olemaan valmiita samaan aikaan tehtävän kanssa. [Aina se ei onnistu.]

[Wikipediassa spinning wheel näemmä luokitellaan throbberin alalajiksi. Olisi termitalkoille tarvetta.]

Safari-selaimessa on perinteisesti ollut omalaatuinen tapa esittää sivun latautumista. Siinä missä muut selaimet tapaavat käyttää palkkimallista ilmaisinta ikkunan alalaidassa, Safarissa palkki on kasvanut osoitekentässä. Kirjoitin aikoinaan pidemmin Safarista ja kerroin, miksi pidin tuota toteutusta alkuyllätyksen jälkeen hyvänä ideana.

4.0-version myötä Safari on hylännyt tämän toteutuksen ja siirtynyt epämääräiseen spinneriin. Spinneri pyörii osoitepalkin oikeassa reunassa, eikä käyttäjälle enää anneta arviota siitä, kauanko sivun latautuminen kestää. Nopeilla yhteyksillä sivut latautuvat pikaisesti, enkä tiedä, olisiko palkkimuotoisesta arviosta oikeast iloa, mutta hieman ihmettelen Applen ratkaisua silti.

Joe Mullins on samaa mieltä. Hän mainitsee myös toisen aiheeseen liittyvän muutoksen. Aikoinaan kehumani pysäytä/päivitä-nappi on menty siirtämään osoitekentän vasemmalta puolelta osoitekenttään pikkuruiseksi kikkareeksi [kuvassa näkyvä ruksi].

Ei se, että iPhone toimii noin tarkoita, että työpöytä-Safaria pitäisi mennä väkisin sössimään saman näköiseksi. Kohde on pieni ja hankalasti löydettävä, sen klikkaaminen tuntuu huteralta eikä se pysy paikallaan, sillä osoitepalkin leveys muuttuu ikkunan koon mukana.

Sinänsä kiinnostavasti iPhonen selaimessa latauspalkki toimii yhä niin kuin Safarissa tähän asti.

Huomasinpa samalla, että ns. SnapBack-toiminto on kaikessa hiljaisuudessa poistunut Safarin osoitepalkista. Hakutuloksissa se on yhä käytössä. Toiminto tuli Safariin mukaan heti ensimmäiseen versioon, jolloin edes välilehtiä ei vielä ollut. Se ajaa jollain tapaa samaa asiaa. Jos sijaitsee vaikka Helsingin Sanomien etusivulla ja käy lukemassa jonkin uutisen ja vaikka uutisen kommentit, tuota nappia painamalla pääsi takaisin etusivulle. Se pyrki jollain tapaa viisasti haistelemaan, mikä olisi sellainen sivu, jolle käyttäjä luultavasti haluaisi palata. Muistaakseni sitä pystyi ohjaamaan manuaalisestikin.

Koska selittäminen on näin vaikeaa, voi päätelle, että toiminto taisi olla vähän epäonnistunut. Yhä edelleen hakuluukun SnapBack-kuvaketta painamalla pääsee suoraan takaisin Googlen tulossivulle, vaikka olisi eksynyt linkistä edelleen eteenpäin.

snapback

Mobiiliweb ja mokkuloiden hankaluudet

Wednesday, July 22nd, 2009

Marjut kirjoitti mokkulayhteyksien hitaudesta ja lainasi Nielseniä, joka purnasi mobiiliwebin kehityksen pysähtymisestä.

Mobiilihengessä tämä merkintä on luotu iPhonella Wordpress-ohjelmalla. [Tai siis oli, kunnes tunnin edestä tekstiä hävisi ja palasin tietokoneelle.]

Pitää varmasti paikkansa, että laajakaistanopeuksien hemmottelemat kehittäjät ovat paljolti unohtaneet vanhan hyveen sivujen tiedostokoon optimoinnista. Tämä on ironista, sillä mobiilikäytön lisääntyessä sivujen nopeus nousee uudelleen tärkeäksi tekijäksi.

En silti malta olla huomattamatta, että mobiilirintamalla on viime aikoina tapahtunut myös myönteistä kehitystä. Monet iPhonelle optimoidut mobiilisivut on saatu kevyellä javascriptillä varsin kivoiksi, Facebook vaikka hyvänä esimerkkinä.

fb

Myös Helsingin Sanomien mobiilisivu on mukava. Itse joudun sittenkin käyttämään koko versiota, sillä haluan lukea myös kommentteja, ja ne on päätetty kevytversiosta karsia.

Edelleenkään ei tunnu vallitsevan täyttä yksimielisyyttä siitä, onko oikea lähestymistapa toteuttaa erillinen mobiilisivu ja missä määrin mobiiliversioiden ominaisuuksia kuuluu karsia ja missä määrin kyse on enemmänkin saman toiminnallisuuden optimoimisesta eri alustalle.

Vaikuttaisi sittenkin, että m.palvelunosoite.fi-tyyppiset mobiilisivut ovat yleistymään päin, mikä lienee seurausta siitä, että nettiä aletaan viimein käyttää kännykällä. Toivottavasti tuo merkintätapa vakiintuisi, sillä se on nopea kirjoittaa hankalien /mobile-viritysten sijaan. Monen sivustot osaavat myös ohjata käyttäjän automaattisesti mobiiliversioon. Tämä on ok, kunhan käyttäjä voi halutessaan päästä helposti myös varsinaiselle sivulle.

***

Olen viimeisen vuoden aikana tullut käyttäneeksi mobiiliyhteyksiä varsin paljon. Puolustusvoimat ei jostain syystä pidä erityisen tärkeänä tarjota nettiyhteyksiä kasarmeilla, joten tiedonjanoinen taistelija on paljolti mobiiliyhteyksien varassa. Ikävä kyllä 3G-verkotkaan eivät oikein kanna varuskuntiin – joidenkin tietojen mukaan tarkoituksella. Onneksi armeijassa harjoitellaan siinä määrin odottamista, että pinna pitenee myös verkkoa käyttäessään.

Sen lisäksi, että mobiilinettailu on hidasta, yhteydenottoon liittyy monia hankaluuksia, joista en malta olla älähtämättä.

Perinteisesti olen käyttänyt mobiiliin verkkoon pääsyyn yhdistelmää kännykkä ja bluetooth-yhteys tietokoneeseen (näemmä jo vuodesta 2003). Yhteyden luominen ei Macillä ole sittenkään lainkaan triviaalia ja avuksi tarvitaan myös modeemiskriptit, joiden hakeminen verkosta tarvitsee tietty yhteyden. [En nyt muista varmaksi, oliko tämä enää tarpeen Mac OS X 10.5:ssä.]

Yhteys myös toimii edelleen kovin epäluotettavasti. Nokian e61-puhelinta saa olla buuttailemassa yhtenään, ja välillä kokonaisuus menee jumiin niin pahasti, että tietokoneen uudelleenkäynnistys on ainoa keino saada yhteys jälleen kuntoon.

Windowsilla en ole koskaan yrittänyt saada yhteyttä pystyyn, mutta kokemukseni Nokian liittämisestä Windows-koneeseen ohjelmistonpäivitystä varten ovat niin huonot, että kuvittelen, ettei tuokaan kovin hyvin suju.

Kun mokkuloista alettiin ensin puhua, suhtautumiseni oli vähän tuhahteleva. Eikö jengi muka tajua, että tämän on niin voinut tehdä kännykällä jo siis vaikka kuinka kauan, duh.

Sitten muistin, että olen oikeastaan sitä mieltä, että konvergenssi ei ole aina paras ratkaisu, vaan on oltava sallittua tehdä yksinkertaisia yhteen tarkoitukseen suunniteltuja tuotteita, jotka tekevät vähän ja sitäkin paremmin.

Ainakin Macillä mokkulakokemus on kuitenkin niin huono, että kuvittelen niiden menestyksen pohjautuvan enemmänkin onnistuneeseen konseptointiin.

Omat kokemuksenin pohjaavat Elisan jakelemaan perus Huawei-mötikkään sekä Elisan että Soneran SIM-kortilla. Elisalla yhteys tuntuu toimivan pääosin nopeammin ja varmemmin, missä sitten olenkin liikkunut.

Ajatus helppoudesta romuttuu, kun ei olekaan kylliksi, että modeemin kiinnittää koneeseen. Lisäksi tarvitaan ohjelmisto ja tähän toki verkkoyhteys. Ajattelin aikoinaan, että olisi nokkelaa tehdä mokkulasta muistitikku (muistitikusta mutikka, mutikasta maitopyörä, maitopyörästä pytikkÄH) ja laittaa ohjelmisto sinne. Nykyään näin taidetaan onneksi tehdäkin.

Huawein ohjelmistoa on hankala löytää mistään. Elisalla tilanne on näemmä parantunut siitä, kun ohjelmaa viimeksi hain. Nyt Huawei-haku etusivun luukussa löytää ohjeet modeemin asennukseen ja täältä on edelleen linkki sivulle, jolta on linkki Huawein sivulle, jolta ohjelman saisi, jos tuo Huawein sivu olisi olemassa.

Kun ohjelman on löytänyt, syötetään asetuksia. Tuntuu oudolta kirjoittaa puhelinnumerokentätän *99***1#. On hämmentävää, kuinka osa tiedoista kirjoitetaan käyttöjärjestelmän verkkoasetuksiin ja osa Huawein ohjelmaan. Molempiin paikkoihin jää silti tyhjiä kenttiä.

Puhelinta modeemina käyttäessään on tottunut siihen, että yhteys avataan yläpalkin modeemivalikosta. Näin tuntuu oudolta, että mokkulalla pitääkin avata erikseen Huawein ohjelma. Ja millainen ohjelma se onkaan. Tietenkään sillä ei ole kunnollista dock-ikonia, mutta tämä on vasta alkua.

Jos ohjelman yrittää käynnistää niin, ettei mokkula ole kiinni koneessa, ohjelma sanoo tylysti Fail to find device! ja tarjoaa ok-painiketta, joka sulkee ohjelman. Harmaa ja ruma ohjelma kommunikoi etupäässä ok-dialogeilla, joiden tekstit ovat tökeröitä ja tarpeettomilla huutomerkeillä koristeltuja!!1 (onko olemassa myös tarpeellisia huutomerkkejä?) Vaikutelma on hyvin amatöörimäinen.

fail

Lisäksi ohjelma kaatuilee itsekseen. Tai kaatuilisi edes. Mutta kun se pomputtaa rujoa kuvakettaan dockissa ja vaatii huomiota. Ja sanoo sitten fail, johon vastataan ok. Ja sammuttaa itsensä.

Tämän jälkeen ohjelma saattaa tunnistaa mokkulan, jos sen ottaa irti ja liittää takaisin. Jos tämä ei auta, koneen saa käynnistää jälleen uudelleen.

Pahin virhe on laittaa mokkula vahingossa kiinni koneen vasempaan usb-porttiin. Noin puolilla kerroista tällöin nimittäin näytön taustavalo sammuu. En ole keksinyt muuta keinoa ongelman korjaamiseen kuin uudelleenkäynnistämisen ja itseni muistutuksen siitä, että mokkula liitetään oikealle.

***

3.0-ohjelmistopäivityksen saanut iPhone saapui keskuuteemme pelastamaan tilanteen. Se osaa viimein toimia modeemina tietokoneelle.

Applea sen kummemmin puolustelematta ominaisuuden viipyminen johtui ymmärtääkseni siitä, ettei yhdysvalloissa ole samanlaista mobiilinetin kulttuuria kuin meillä. Puhelinverkot eivät ole täkäläisten veroiset, ja kaupungeista saa wlan-yhteyksiä. Lisäksi operaattorit rahastavat kaikesta mahdollisesta.

iPhone tekee kaiken paremmin, mutta purnattavaa löytyy siitäkin. Yhteyden voi jakaa joko langattomasti Bluetoothilla tai usb-kaapelin avulla. Toiminto on varsin syvällä asetuksissa (Asetukset: Yleiset: Verkko: Internet-jako), joten sitä ei mielellään kytke päälle ja pois. Jos jaon jättää päälle, se aktivoituu aina, kun puhelimen liittää kiinni koneeseen. Tämä on tuskin toivottavaa, jos tarkoitus on vaikka ladata puhelinta. Pois kytkeminen vaatii sukeltamista uuvuttavaan valikkopolkuun.

verkkojako

Päällä olevasta jaosta kerrotaan käyttäjälle rauhallisesti välkkyvällä sinisellä palkilla. Minusta elegantti ratkaisu sen pois kytkemiseen olisi, että valikko avautuisi palkkia painamalla.

Kun jaon laittaa päälle, usb-jako käynnistyy automaattisesti. Erikseen on mahdollista valita, haluaako ottaa myös Bluetooth-jaon käyttöön. Ellei Bluetooth ole muuten päällä, sen voi käynnistää automaattisesti samalla. Hyvä näin.

Tässä vaiheessa jouduin kuitenkin etsimään apua Applen sivuilta. Verkkoyhteyttä ei avatakaan niin kuin normaalisti, modeemivalikon kautta. iPhonella toiminto sijaitsee suoraan Bluetooth-valikossa. Tämä on kätevää, mutta olisiko mahdollista tehdä niin kuin Applella on yleensä tapana: keksiä yksi hyvä tapa asian tekemiseen ja pysyä siinä. Nyt mobiiliyhteys avataan eri tavalla, jos kyseessä on kännykkä, mokkula tai iPhone.

Muilta osin olen tyytyväinen iPhoneen modeemina. Se toimii juuri niin huomaamattomasti kuin kuuluukin. Yhteys ei ole katkeillut eikä ongelmia ole ollut.