Archive for the ‘ergonomia’ Category

iPad – innostuksen ja pettymyksen aiheet

Thursday, January 28th, 2010

Lohdullista nähdä, että Apple ei tyydy ilmeiseen. Vielä viime keväänä kaikkitietävät markkina-analyytikot neuvoivat Applea, että heidän kuuluu tehdä miniläppäri, koska kaikilla muillakin on. Kirjoitin tuolloin varmuuden vuoksi muistiin, etten usko, että Apple tekee mitään nykyistä kannettavaa pienempää suunnittelematta siihen kokonaan uutta käyttöliittymää.

Apple - iPad - Features - The best device for web, email & photos.

Upeaa nähdä, että he tekivät sen – sillä jonkun se täytyi tehdä. Olemme taas vähän lähempänä sitä tulevaisuutta, jota olemme koko ajan salaa odottaneet saapuvaksi.

On kuvaavaa, että Nokia julkaisi syksyllä laitteen, joka suunnilleen näyttää siltä miltä Applen miniläppäri olisi näyttänyt.

Kaikki on sanottu jo moneen kertaan. Twitter olisi kaivannut hetki sitten tagia aiheille, jotka eivät liity Appleen. Kerronpa minäkin mitä jäi päällimmäisenä mieleen.

iPad on yllättävä nimi. Olihan iPhonekin yllättävän lattea ja arvattava, mutta iPad on niin lähellä iPodia, että vähän ärsyttää. Tulee mieleen aika, jolloin oli olemassa iMac ja eMac, ja sai arvella, puhuuko toinen suomea vai englantia sanoessaan [iimäk]. Luultavasti [pädi] voittaa. iMacia kutsuttin vielä alkuaikoina [iimäkiksi], mutta kukaan ei varmaan sano [iifoun].

Apple - iPad - Watch the iPad video.

Kirjoittaminen näyttää kamalalta. Jobs sanoi, että kokonaisuuden upeuden ymmärtää vasta kun sitä pitää käsissään, mutta kuvissa näyttää siltä, että ranne on jatkuvasti valtavalla jännityksellä, kun sormia ei voi lepuuttaa missään. Olisin toivonut näkeväni näytön reunaan ankkuroidut puolikaarinäppäimet tai jotain muuta viilatumpaa.

Suomenkielistä näppäimistöä ei speksin mukaan tarjota, vaika sellainen on iPhoneen tehty. Samikki sanoi nokkelasti:

Apple seems to have stolen from Nokia the patent of not providing the Finnish keyboard (see tech specs). N97 revisited.

Apple - iPad - Features - The best device for web, email & photos.

Mikä ihme tuota oletustaustakuvaa vaivaa? Yleensä Apple on kunnostautunut taustakuvien valitsijana, mutta tuo on täysi floppi ja saa laitteen näyttämään kuvissa amatöörimäiseltä feikiltä. Sikäli hyvin Applemaista mainostaa, että ihan totta jätkät: saatte ihan itse valita taustakuvanne. Awesome.

Apple - iPad - Watch the iPad video.

Tuota saa olla jatkuvasti pitämässä kiinni. Kun maata röhnötän tässä sohvalla kirjoittamassa tätä, näyttö pysyy itsekseen pystyssä käsieni hosuessa näppäimistöllä. iPadillä joutuisin istumaan pystyssä laite sylissä tai nostamaan jalkani koukkuun ja tukemaan laitetta lonkkiini.

Keyboard dock

Miksi en voi käyttää bluetooth-näppäimistöä? [Päivitys: ehkä voinkin, hyvä.] Miksi en voi käyttää iPhonea modeemina? Voikohan sitä kytkeä kiinni ulkoiseen näyttöön? [Päivitys: Voi, jos kantaa mukana adapteria] Kamerasta pystyy onneksi siirtämään kuvia lisälaitteen ostamalla. Saisipa saman lisälaitteen toimimaan iPhonessakin.

Apple - iPad - Photos and images of iPad

iBooks näyttää upealta. E-ink-näytöltä on kiva lukea, eikä tuota kokemusta ymmärrä ennen kuin on kokenut. Mutta ne ovat hitaita ja kankeita vielä kauan, kun tämä on upea ja mieletön tässä ja nyt. Sikäli hauskaa, että käyttöliittymä on kovasti samanlainen kuin muinaisessa Pelihylly-hankkeessamme, josta kerroin diplomityössäni. Minäkin ajattelin, että kauppa voisi löytyä ympäri kääntyvän hyllyn takapuolelta.

Suomen kannalta tilanne on vähän ikävä, pelkään. Apple tuskin pitää täkäläisten kirjojen kanssa sen kovempaa kiirettä kuin elokuvien ja tv-sarjojen kanssa (Status tällä hetkellä: Ei koske Suomea). Applen laitteisiin taas ei yleensä voi ostaa sisältöä kuin Applelta. Ja kestää tovin jos toisenkin ennen kuin muilta valmistajilta tulee yhtä kiehtovia laitteita. iPhonekin sai olla pari vuotta rauhassa.

Mitä siitä puuttuu? Flash-tukea ei ole, mikä on aika kiehtovaa. John Gruber kirjoitti hiljattain hienon analyysin Adobesta, Applesta ja Flashistä. Hän uskoo, ettei Apple halua, että noin tärkeä osa webiä jää yhden yrityksen haltuun. Valtaosa Safarin kaatumisista aiheutuu lokien mukaan Flashistä eikä Apple halua pilata laitteitaan huonosti toimivalla tekniikalla, jota se ei pääse itse korjaamaan. Tietty mukana on bisneskulmaakin, mutta on likimain kaikkien muiden paitsi Adoben kannalta hyvä, että Apple tukee voimakkaasti HTML5:ttä ja javascriptiä, Gruber pohtii.

Kameraakaan ei ole. Ymmärrän hyvin, ettei iPhonessa ole web-kameraa, mutta tablettiin olisin sellaista melkein odottanut saapuvaksi. Monen saattaa olla hankala korvata tuolla kannettavaansa, jos harrastaa videopuheluita Skypessä. Ehkä ongelmaksi koettiin sama kuin puhelimessa: laitetta on työlästä pitää niin, että kamera kuvaa luontevasti. Ihmisten leuat ja sieraimet näyttävät ikävältä alaviistosta.

Stylusta ei ole, mutta ei kai kukaan sellaista kovin vakavissaan odottanutkaan. Luin juuri vertailun, jossa todettiin, että iPhonen näppäimistöllä kirjoittaa lopulta paljon nopeammin kuin Newtonilla ikinä. Saati Palmilla. Piirustelu näytti onnistuvan tyylikkäästi sormillakin.

Jalkaa ei ole. Tuota ei ole tarkoitus saada pystyyn pöydälle, ellei kanna mukana erikseen hankittavaa jalustaa.

Apple - iPad - Watch the iPad video.

Tuntovasteen antavaa näppäimistöä ei ole, mutta enpä tuollaista odottanutkaan. Myöskään uusia mullistavia eleitä ei juuri nähty, joskin valokuva-albumien esiin avaaminen pyyhkäisemällä nipistämällä näytti hyvältä.

Moniajoa ei ole. Ei ole millään muotoa eleganttia, että ohjelmaa vaihtaakseen saattaa joutua raapimaan n kertaa kotinäkymää, jos vaihdettava ohjelma sattuu olemaan kaukana – saati sitten että tiedot eivät pysy muistissa, mutta kun ei niin ei.

Uudistetusta notifikaatiojärjestelmästä ei ole tietoa. iPhone tarvitsisi Palm Pre -tyyppisen globaalin notifikaatioalueen, ja sama koskee kaiken järjen mukaan iPadiakin.

Tietoa julkaisualan mullistuksesta ei ole. New York Timesista näytettiin lupaava demo, mutta vielä ei ole tarkkaa tietoa, kuinka tämä pelastaa sanomalehdet.

***

En sittenkään malta odottaa, milloin joku tekee ensimmäisen korttipelisovelluksen. Kukin pelaaja näkee oman kätensä iPhonellaan, ja yhteisenä pelipöytänä toimii iPad. Näen jo sieluni silmin, kuinka pelikorttiteollisuus natisee liitoksissaa.

VR:n uusi lippuautomaatti on pettymys

Friday, January 15th, 2010

VR:n uudet vihreät lippuautomaatit ovat jo jonkin aikaa vaanineet asemien auloissa kehottaen ihmisiä painamaan ctrl + alt + del. Laitteiden painikkeiden puuttuminen on tehnyt tästä haastavaa.

skitched-20100118-185811.png

Nyt automaatit ovat auenneet varsinaiseen käyttöön. Pettymyksekseni huomasin, ettei uusi automaatti tarjoa helpotusta vanhan jättämiin ongelmiin, mutta on ergonimiselta suunnittelultaan edeltäjäänsä huonompi. Nämä asiat harmittavat:

  • Käyttöliittymä ei hyödynnä kosketusnäyttöä.
  • Näyttö ei näy kunnolla pitkälle käyttäjälle.
  • Vieläkään ei ole mahdollista ostaa vierekkäisiä paikkoja, jos kumpikin haluaa maksaa oman lippunsa.

***

Laite on vihreä ja siinä on kosketusnäyttö – siinä tärkeimmät uudistukset. Valikkorakenne on edelleen vanhan automaatin kaltainen. Edellisessä automaatissa käytettiin näytön reunojen ympärille siroteltuja painikkeita (vrt. pankkiautomaatti), joten oli luontevaa, että näytön valinnat sijaitsivat näiden fyysisten painikkeiden yhteydessä. Kosketusnäytöllä tässä ei ole mieltä, mutta näin toimitaan silti yhä.

Vaikutelma on huvittava näkymässä, jossa valitaan kaukojunalippua. Näytön keskiosa on tyhjä ja reunaa kiertää koskestuspainikkeiden sarja. Vihoviimeinen painike alaoikella antaa mahdollisuuden määräaseman kirjoittamiseen. Olisi voinut olla mielekästä laittaa haku näkyville hyödyntämättömään tilaan näytön keskelle.

skitched-20100118-190015.png

Kohteet on ripoteltu hassusti näytön reunoille.

No, tämä on pientä. Suurin ongelma on, että näyttö on suunnattu huonosti. Ymmärrän, että 192 cm pitkänä olen keskimääräistä pidempi, mutta sen paremmin vanhalla automaatilla kuin pankkiautomaateilla tästä ei koidu ongelmaa. Uudella lippuautomaatilla sen sijaan minulta jää näkemättä suuri osa näytön ylälaidasta. Tällä alueella esitetään mm. näkymän otsikko, joka olisi sinänsä mukava nähdä.

skitched-20100118-190139.png

Tältä näkymä näyttää minun silmääni.

skitched-20100118-190254.png

Tältä sen on tarkoitus näyttää (huomatkaa tuikitarpeellinen ^-merkki).

(Luulin, että ihmiset ovat pitenemään päin, mutta tällainen hölmöily tuntuu olevan tapana uusissa automaateissa. Ikävintä on, ettei näitä voi korjata softapäivityksellä. Matkakortin latausautomaatti kärsii samasta ongelmasta: maksukortin näyttö on sijoitettu niin, ettei se osu silmiini. Asiaa hankaloittaa erityisesti se, ettei päänäytöllä mitenkään indikoida, että alanäytöllä olisi asiaa.)

Suurin pettymys VR:n lippuautomaatissa on sittenkin, ettei se tarjoa ratkaisuja vanhoihin ongelmiin. Hyvin usein olen matkustanut porukalla jonnekin. Tällöin haluaisin istua matkaseuralaisten kanssa lähekkäin.

Hyvin harvoin haluan maksaa matkaseurani matkoja. Tähän VR ei tarjoa ratkaisua. Jos liput haluaa ostaa erikseen, paikat arvotaan satunnaisista paikoista junaa. Ei keinoa tehdä tilausta ensin ja maksaa sitten yksi kerrallaan niin kuin ravintolassa.

Onko taustajärjestelmä tosiaan näin huono vai eikö kellekään muka tullut mieleen?

***

[Lisäys 6.4.] Kirjoitin aiheesta palautetta VR:lle verkkosivujen kautta, mutta en saanut vastausta. Kenties siellä oltiin tuolloin ylityöllistettyjä myöhästymisviestien perkaamisessa. Kun tuo ei onnistunut, lähetin seuraavan tekstin VR:n Matkaan-lehden Sivuraide-palstalle. Näemmä se on julkaistu vastauksineen maaliskuun numerossa yhdessä toisen samaa asiaa käsitelleen kirjoituksen kanssa. (Olisi ollut mukavaa, jos vastaus olisi toimitettu myös sähköpostitse, mutta onneksi on tarkkaavaisia kommentaattoreita.)

Uusien lippuautomaattien huono ergonomia

Uudet vihreät lippuautomaatit ovat jonkinmoinen pettymys. Toivoin, että automaatin käyttöliittymää olisi kosketusnäytön myötä parannettu, mutta se vaikuttaa olevan entisellään. Sen sijaan uudet automaatit ovat merkittävästi vanhempia matalampia. Näyttö on asennettu niin alas, että pitkä ihminen ei näe näkymien yläosaa lainkaan ottamatta askelta taaksepäin.

Automaatit eivät myöskään valitettavasti vieläkään tarjoa ratkaisua yleiseen käyttötilanteeseen: kaveriporukka ei kykene varaamaan vierekkäisiä paikkoja siten, että kukin maksaisi itse matkansa. Toivottavasti moinen ominaisuus on edes suunnitteilla.

Uusien lippuautomaattien uusimisen yhteydessä ei vielä tässä vaiheessa ole tehty muutoksia käyttöliittymään ja sovellukseen. Lippuautomaattien uusiminen on osa koko myyntijärjestelmän uudistusta. Järjestelmä otetaan vaiheittan käyttöön vuoden 2011 aikana. Tällöin myös automaattien toimintoihin ja tuotevalikoimaan tulee uudistuksia. Uudistuksen myötä tulee myös mahdolliseksi varata kaveriporukalle vierekkäisiä istumapaikkoja.

Uusien lippuautomaattien kehittämisessä on otettu huomioon esteettömyysvaatimukset. Näytöt on sijoitettu siten, että pyörätuolilla liikkuvat matkustajat pääsevät asioimaan automaatilla mahdollisimman sujuvasti. Tämä on vaikuttanut laitteiden korkeuteen. Osa automaateista tullaan asentamaan siten, että pidempien asiakkaiden asiointi automaateilla helpottuu. Haluamme kuitenkin varmistaa, että uusille automaateille on esteetön pääsy jokaisella asemalla.

***

Mukava kuulla, että ohjelmistoa ollaan kehittämissä ja lipun ostaminen tehdään joustavammaksi. Sääli, ettei automaatteja kyetä toteuttamaan joustavammin vaikka käännettävällä näytöllä. Kosketusnäytöllä liikkuvia osia tarvittaisiin vähän.

Oppikirjoissa sanotaan, että esteettömyys on kaikkien etu, mutta valitettavan usein käy niin, että erityisryhmien sinänsä tarpeellisella huomioimisella tehdään hallaa muille. Mukava kuulla sittenkin, että päätöksiä ei ole tehty vahingossa.

Pitäisiköhän kirjoittaa uudestaan ja kysyä, miksi ihmeessä Helsingin rautatieasemalla ei ole yhä ainoaa istumapaikkaa, josta näkisi lähtevien junien taululle. Tuo kävi mielessä, kun odottelin taannoin lähteväksi toista tuntia myöhässä ollutta junaa, joka oli aina muka tulossa ihan kohta niin, ettei uskaltanut mennä istumaan aulankaan vähille penkeille.

Samsungin kosketusnäyttömainos

Sunday, November 22nd, 2009

Samsung mainostaa kosketysnäyttöpuhelimiaan sinänsä nokkelalla bussipysäkkimainoksella. Ainakin Rautatiesaseman eteen ratikkapysäkille on asennettu näyttö, jota pääsee tökkimään.

Sääli vain, että teksti on niin pienellä, että matalaresoluutioisella näytölle se on liki lukukelvotonta. Olisi saattanut kannattaa testata mainosta edes kerran ennen kuin lähti kalliilla rahalla levittämään sitä ympäri pysäkkejä.

P1070570

sansungin kosketusna0308ytto0308mainos

Kokonaan oma kysymyksensä on, mitä mieltä on tarjota noin laajaa valikoimaa puhelimia neljällä eri käyttöjärjestelmälla, mutta enpä lähde tuohon tällä kertaa.

iPodin ergonomiakatsauksen raportti

Sunday, May 18th, 2008

Julkaisin aiemmin keväällä TaiKin ergonomiakurssiin liittyneen esityksen iPodin ergonomian evoluutiosta. Kirjoitin aiheesta myös pienen raportin, mutta unohdin julkaista sen. Nyt raportti on saatavilla (PDF 1,6 Mt). Ote on epätieteellinen ja juttu lyöty kasaan yhdessä illassa, mutta se saattaa sisältää jotain mielenkiintoista asioista kiinnostuneille.

ipod-raportti, PDF, 1,6 Mt

Seisomatuellinen iPod-kotelo

Sunday, April 20th, 2008

Jääkööt asia-aiheet tässä kiireessä. Näytänpä, millaisen iPod-kotelon löysin Hongkongista. Siinä on varsin nokkela seisontatuki, jonka avulla soittimen saa pysymään pystyssä sekä pysty- että vaaka-asennossa. Pystyasennosta ei ole juuri hyötyä, sillä pohjan kuulokeliitännän käyttäminen ei tällöin onnistu, mutta vaakakäytön voisi kuvitella hyödylliseksi pöydän ääressä videota katsoessaan. Vaaka-asennossa musiikin kuuntelu sen sijaan toimii huononlaisesti, sillä kappaleiden skippaaminen ja äänenvoimakkuuden säätäminen on mahdollista vain pystypäin.

jalustallien ipod-kotelo

seisomatuellinen ipod-kotelo vaaka-asennossa

Kuoressa on aukko näytön kohdalla, sillä iPod touchin näyttö ei aiemmista malleista poiketen naarmuunnu käytännössä mitenkään, ja suojakalvot vain huonontavat kosketuksen toimintaa. Naarmuuntuvan taustapuolen se suojaa, mutta omassa tapauksessani se taistelu on jo hävitty. Kuoren kanssa soitin on hieman liian paksu, mutta yhtä aikaa jollain tapaa tukevampi ja käteensopivampi ja kaikkiaan pyöreine kantteineen enemmän iphonemainen.

Kuori antaa tukea myös sormelle näytön reunalla, joten pienimuotoinen sokkokäyttö onnistuu. Näppäinlukon kykenee avaamaan katsomatta liu’uttamalla sormea näytön alalaitaa pitkin. Samalla paikalla sijaitsevan äänenvoimakkuussäätimen operointi onnistuu myös, ja pienellä hakemisella löyvät myös edellinen- ja seuraava-napit.

Sikäli harmi, että säätimet ilmestyvät eri paikkaan, jos ne kutsuu näkyviin ilman näppäinlukon avaamista, sillä tuonne näytön ylälaidan tietämille ei sormi sokkona tahdo löytää.

Kotelon avulla iPodin saa pysymään paikallaan myös, jos tiskaamista vauhdittaakseen nostalgisoi 90-luvun mainoksia YouTubesta.

Vanhat mainokset YouTubesta pirist�t tiskaamista

Kootusti iPodin evoluutiosta

Friday, February 15th, 2008

Ergonomian kurssilla tuli tekaista jonkinmoinen tutkielma, joten tuumin, että tässäpä hyvä tilaisuus kirjoittaa muistiin vuosien varrella tekemiäni iPod-havaintoja.

Kurssin käyttöliittymäviitekehys on vähän suppea, joten puristin mukaan siihen liittyviä asioita lähinnä sikäli kuin sain ne liitettyä luennolla sivuttuun Normanin Design of Everyday Thingsiin. Piirretty iPod on OmniGraffle-kokeilu.

Näköjään Helvetica neue ei oikein toimi tuossa pienessä luukussa. Klikkaamalla View siirtyy SlideSharen sivulle, missä tuon voi katsoa halutessaan isompana.

On näemmä kaikkiaan kovin työlästä väsätä Keynote-esityksistään versiota SlideSharea varten. Rakentumisanimaatiot haluaa enimmäkseen poistaa, jotta turhilta duplikaateilta välttyisi, mutta siihen ei ole mitään kätevää automaattista toimintoa, ja väistämättä mukaan liittyy käsityötä ja kalvojen sommittelua uudelleen. Myös tekstiä joutuu hieman lisäämään, jotta esitys toimisi ilman selostusta. SlideShare ei näemmä ole myöskään täysin uskollinen edes PDF-tiedostolle, vaan on poistanut taustan muutamista kalvoista.

Näköjään kuulokekalvon viimeinen bulletti on pudonnut pois jossain välissä. Siinä valitettiiin, että edelleenkin on vaikeaa tietää pimeässä, kumpi kuuloke on vasen ja kumpi oikea. En jaksa ladata esitystä uudestaan, kun se tuntuu olevan kamalan hidasta.

Lisäys: pidempi raportti on nyttemmin saatavilla.

Tietty uuden makealta vaikuttavan Screenflow’n avulla esityksensä voisi jakaa audiovisuaalisemmin, mutta enpä lähtenyt moiseen nyt.

Screenflow osaa nauhoittaa yhtä aikaa näyttöä, videokameraa ja ääntä. Ei huonompi juttu, jos järjestää käytettävyystestiä eikä halua kaikkea materiaalia epäsynkronissa hujan hajan.

Unelmaohjelmassani nopeiden protojen luomiseen ja testaamiseen olisi

  • Keynote-henkinen editori sujuvammalla tuella linkityksille – mieluusti jonkinlaisella graafisella, silmukoita ymmärtävällä puumallilla ja
  • Omni Grafflen piirtokäyttöliittymällä sekä
  • Screenflow-tyyppinen mahdollisuus tallentaa testisessio kokonaisuudessaan.

Tuollaisen tekisin, jos osaisin koodata.

[Lisäys] Kappas, käyttöliittymäsuunnittelu-nicheä varten on juuri julkaistu uusi, spesifi ohjelmansa. Opacity yksinkertaistaa resoluutioriippumattomien kuvakkeiden ja käyttöliittymäelementtien toteuttamista. Via

Kaasukahvoja

Saturday, January 26th, 2008

Hyvä säädin mahdollistaa paitsi säätämisen, kertoo myös luontevasti järjestelmän nykytilasta.

Olen pitkään ollut aikeissa kirjoittaa vessojen ovista, mutta en arvannut, että lopullinen yllyke ryhtyä puuhaan tulisi koulusta. Ergonomian kurssillani pyydettiin suunnittelemaan wc-kopin kahva. Sen tulisi tehdä avaaminen ja sulkeminen ilmeiseksi ja kertoa lisäksi, onko ovi lukittu vai ei.

Opettaja sanoi, että tämä on tärkeää, koska vanhus saattaa unohtaa lukita oven tai hätääntyä ja luulla lukittuneensa ja saada sydänkohtauksen. Minusta asia on tärkeä, sillä minä en välttämättä aina muista ovien lukitsemisen kaltaisia trivialiteetteja. Kohta huomaan istuvani pöntöllä pohtien, tuliko ovi kiinni vai ei. Ovi saattaa sijaita suoraan vilkkaasti liikennöidyn käytävän varrella niin, että sen voi avata tuosta vain, varoittamatta. Ja mietin, että jos nyt lähden kurkottamaan kohti ovea, ja olen juuri puolimatkassa housuineni ja siinä vaiheessa joku tulee sisään, tilanne vaikuttaa omituiselta, ehkä jopa vaivaannuttavalta.

Siksi on tärkeää, että kahva kommunikoi luotettavasti oven tilasta. Kampin julkisissa vessoissa lukitusmekanismi on muuten aivan kamala. En tarkkaan muista kuinka, eikä budjettiini sopinut tällä kertaa maksaa kokonaista euroa asian selvittämisestä, joten jätetään tämä lukijan harjoitukseksi.

Tavanomaisella kahvalla ja erillisillä lukitsinosalla varustettuja ovia on kahta päätyyppiä. Toisessa lukitseminen lukittaa koko kahvan ja estää sen liikkeen. Toisessa kahva liikkuu edelleen, mutta lukitus irrottaa sen kielestä eikä liike näin tee mitään. Minä luotan enemmän jälkimmäisen malliseen lukitukseen. Alitajuisesti kuvittelen, että ensimmäisen kahvan saa helpommin auki brute force -hyökkäyksellä.

Joku toinen taas saattaa pelätä kielen irrottavaa lukitusta, koska tällöin on periaatteessa mahdollista, että jokin menee vikaan eikä kahva enää koskaan avaakaan ovea.

Tehtävänannossamme kiellettiin eksplisiittisesti ratkaisut, joissa kahva ja lukko ovat erikseen. Tämä jättää aika vähän vaihtoehtoja. Kahvan piti kääntyä, joten hakanenkaan ei kelpaa, joten varsinaisesti jäljelle jää usein etenkin halvemmissa wc-koppitoteutuksissa suosittu malli, jossa lukitus on hoidettu kääntyvällä metallikielellä.

Tämä on omakin suosikkini, sillä siinä on Normanin periaatteiden mukaisesti tehty systeemistä mahdollisimman näkyvä. Käyttäjän mielessään luoma systeemikuva ei voi juuri mitenkään poiketa todellisesta. Lisäksi systeemin tila on ilmeinen jatkuvasti eikä ole mahdollista, että vaikkapa punainen varattua osoittava värikiekko pyörähtää vuosien saatossa väärään asentoon ja välittää virheellistä informaatiota.

Oven ulkopuolinen indikaattori ei kuulunut tehtävänantoon, mutta sellainen on syytä olla. Pelkkä kokeilemalla lukituksi todettava ovi on epämiellyttävä niin koppiin pyrkijän kuin kopissa istujan kannalta. Yksi ajoittain vastaan tuleva vaihtoehto on ovi, joka ei pysy kiinni-asennossa kuin lukittuna, mutta koska ihmiset eivät ole tottuneet tällaisiin, he käyvät kiskomassa kahvoja turhaan, joten yksin tämäkään ei riitä indikaattoriksi.

Kuvan kahva tuli vastaan Myyrmäessä, mutta löytyy näitä lähempääkin.

wc-kahva

***

Toisena tehtävä oli suunnitella merkinnät kaasuhellan katkaisijaan siten, että ne ovat luettavissa ylhäältä päin. Merkinnöistä tulee selvitä hellan tila sekä suunta, jonne päin kääntämällä päästään haluttuun lopputulokseen.

Valmiiksi oli päätetty, että hellan pois päältä -asennosta seuraavaan asentoon on 90 asteen turva-alue. Tämän jälkeen kaasunsyöttö on suurimmassa arvossaan ja vaimenee siitä seuraavan 90 asteen aikana säästöliekille. Lisäksi sanottiin, että kaasua avattaessa nuppia pitää painaa ennen kääntämistä.

En tiedä varsinaista syytä tuohon kaasuliesien omituiseen säätämiseen. Minusta olisi intuitiivisempaa, jos se toimisi kuin matkaradio: offin jälkeen vipua kääntämällä äänenvoimakkuus kasvaa. Luultavasti siihen liittyy jokin turvanäkökohta tai perinteisen teknisen toteutuksen aiheuttama rajoitus, mutten äkkiä keksi, kumpi. Ehkä ajatus on, että kaasu on aina sytytettäessä täysillä, joten on hyväksi, että tähän tilanteeseen pääsee suoraan.

Tässä kuvassa on perinteiseen toteutukseen verrattuna kaksi pientä parannusta. Vipuun piirretty nuoli vihjaa, että sitä pitää painaa ennen kuin kääntäminen onnistuu. Ajatuksena on, että vipu uppoaa sen verran sisäänpäin, että nuoli peittyy näkyvistä.

Kun kaasu on täysillä, näkyviin jäävä katkoviiva taas vihjaa, että sinne päin kääntämällä vastaan tulee jotain. Näin nollakohdan löytymisen suuntaa ei joudu arvuuttelemaan.

Tehtävässä ei suoraan sanottu, onko säästöliekkiasennosta kääntää edelleen puoli kierrosta vastapäivään nollaan asti vai tuleeko tällöin palata taaksepäin. Jos liikkuminen on sallittua, siihenkin voisi piirtää vastaavan katkoviivan. Muuten taas nuppi ei varmaankaan käänny sen pidemmälle, joten ainoa vaihtoehto on palata taaksepäin.

hellasaado0308t

Ennakoimaton tekstinsyöttö

Monday, January 14th, 2008

Minä haluaisin käyttää ennakoivaa tekstinsyöttöä kännykässäni, mutta välillä se toimii niin huonosti, että olen kahden vaiheilla. Tämä koskee Nokian S60-mallini toteutusta.

Kumituspainikkeen painaminen yhden kerran ei ainoastaan poista viimeisintä kirjoittamaani merkkiä, kuten olettaisi, vaan sotkee jäljelle jäävä sanan satunnaiseksi arvaukseksi.

Eri sanavaihtoehtoja ei näytetä missään, vaikka näytöllä olisi tilaa, vaan listaa saa kelata ympäri arvuutelleen, löytyykö haluttu sana kirjastosta lainkaan ja toivoen, ettei mene ohi.

Tunnistetun sanan keskelle ei voi tehdä muutosta, vaikka tarve olisi, vaan on pakko pyyhkiä koko sana muutokseen asti ja kirjoittaa siitä lähtien uudestaan.

Ylipäänsä on melkoinen kognitiivinen suoritus pilkkoa sanat mielessään sellaisiksi osasiksi, joita uskoo tunnistimen ymmärtävän.

Sanojen lisääminen sanastoon ei ole mitenkään triviaalia. Koska en löytänyt moista toimintoa, oletin sen automaattiseksi, mutta ei se ollutkaan.

Selvitin sen vasta tätä merkintää varten. Jos sanaa ei löydy sanastosta tähtinappia painelemalla, ja valikoima ehtii mennä kerran ympäri, näytön vasemman alakulman toiminto muuttuu muotoon Kirjoita. Tämän jälkeen saa muokata sanan perinteiselle multitapilla haluamakseen ja tallentaa sanastoon.

Jos sen sijaan koostaa sanansa palasista tai kirjain kirjaimelta T9-tilasta poistumatta, kuten olen tavannut tehdä, tämä ei toimi. Vaikka valmiin sanan voi valita kerralla, sitä ei voi suoraan tallentaa. Valitsemalla sanan niin, että se tulee kokonaan alleviivatuksi ja painamalla tämän jälkeen tähtipainiketta, saa hyvällä tuurilla vaihtoehdoksi Kirjoita-tekstin ruudun alalaitaan, ja sanan voi tallentaa kahdella painalluksella. Huonolla tuurilla sanastossa on jo olemassa samoilla painikkeilla luotava toinen sana, jolloin juuri vaivalla kirjoittamani oma sanani korvautuu tällä ja joudun aloittamaan alusta.

Saattaisin olla taipuvaisempi vaihtamaan multitapiin kesken kirjoittamisen, mutta Nokiassa T9/multitap-valinta on yhdistetty samaan painikkeeseen kuin isojen ja pienten kirjainteen säätäminen. Näin nappia saa hakata neljä kertaa edestakaisin vaihtaessaan ja päädyn mieluummin kirjoittamaan kirjain kerrallaan T9:llä. Moodeja vaihtava risuaita on myös hankalasti painettavissa, jos puhelinta käyttää yhdellä kädellä.

Vanhassa Benefonissani numero 1 vaihtoi multitapin ja T9:n välillä. Se toimi hyvin. Ja kaikkialla, ympäri puhelinta.

Puhelin ei osaa edes yleisimpiä lyhenteitä, vaan aloittaa jokaisen jne.:n jälkeen seuraavan sanan isolla alkukirjaimella.

Aiempi Motorolani käytti tekstinsyöttömallia, joka muistutti verkkoselaimen täydentyvää osoitepalkkia. Siinä ei tarvinnut kirjoittaa koko sanaa, vaan alku riitti. Toteutuksessa oli omat ongelmansa, mutta on outoa, ettei tuota lähestymistapaa suosita enempää. Paitsi iPhonessa, tietenkin.

Hajahuomioita hiiristä

Sunday, December 30th, 2007

Käyn parhaillaan yhtä ergonomian kurssia, jolla saimme tehtäväksemme suunnitella mahdollisimman hyvin omaan käteemme soveltuvan hiiren mallin styroksista. En ollut paikalla tunnilla, jolla tehtävä annettiin, ja niinpä väsäsin oman tekeleeni äskettäin laiskanläksynä.

Hiiriin liittyy muutama asia, joita ei tule välttämättä heti huomanneeksi, mutta jotka häiritsevät suuresti, jos ne sattuvat olemaan pielessä. Apple mainosti aikoinaan, että sen hiiri, jossa koko selkämys toimii painikkeena, sopii mainiosti kaiken kokoisille käsille. Äkkiseltään tämä tuntuu järkevältä, kunnes sattuu törmäämään vaikkapa Photoshopissa lassovalintaa tehdessään – tai yleisemmin kesken raahausoperaation – hiirimaton tai pöydän reunaan ja yrittää nostaa hiirtä nappi pohjassa. Ellei hiiressä ole kunnon otekohtia muille sormille, painallukselle ei synny enää tukivoimaa pöydän tuen hävitessä, eikä painaminen onnistu. Yksi Applen nykyhiirten hankaluuksista onkin sivun otekohtien pienuus, tosin niihinkin harjaantuu käytössä.

Toinen asia, jota ymmärtää arvostaa vasta, kun se ei toimi oikein, on hiiren liikkuminen suhteessa itseensä eikä alustaan. Wacomin piirtolevyjen päällä käytettävä hiiri on liki käyttökelvoton, sillä se liikuttaa kursoria piirtopöydän mukaan hiiren asennosta piittaamatta. Jos hiiren vaikkapa kääntää tasan poikittain ja liikuttaa hiireen nähden vasemmalle, kohdistin ei liikukaan vasemmalle, vaan ylöspäin. Koska kättä tulee helposti pitäneeksi hieman vinossa alustaan nähden, koordinaatio katoaa tällaisella hiirellä helposti.

Kaikkiaan hiiren muodon tulisi olla sellainen, että siitä on helppoa hahmottaa, minne päin se liikkuu. Pohjan symmetrinen muoto auttaa myös suoraan kulkemisessa. Alkuperäinsen iMacin mukana tullutta pullahiirtä on tavattu haukkua suuntatunnottomuudesta, mutta minun käyttötapaani hiiri toimi varsin mainiosti. Etenkin toisen sukupolven malli, jossa napin päällä oli pieni ura. Aivan ensimmäisestä mallista suuntaa oli tosiaan hankala tietää.

puck mouse

Hiirtä kun voi käyttää kahdella tapaa. Joko sormenpäillä niin, että ranne nojautuu pöytään tai koko kättä hiiren päällä pitäen, jolloin liikuttamiseen käytetään käsivartta. Kaikkiaan näyttää siltä, että on hyväksi, että hiiren päältä ylettää koskemaan pöytää muutamalla sormella, sillä tämä tuo tukevuutta ja hallinnan tunnetta hiiren käsittelyyn.

Vierittämispyöriinkin liittyy muutamia huomattavia seikkoja. Tavallisella pyörällä joutuu liikuttamaan sormeaan vaivalloisesti edestakaisin. Ennen kuin Apple julkaisi Mighty Mousen jokunen vuosi sitten, käytiin keskustelua patenttihakemuksesta [löytämäni linkki oli rikki], jossa Apple valitteli juuri tätä hankaluutta perinteisissä ratkaisuissa ja tarjosi lääkkeeksi iPod-henkistä vierityspyörää:

the user must scroll, pick up a finger, scroll, pick up a finger, etc. This takes time and can be an annoyance to a user. In addition, because a portion of the wheel protrudes above the top surface of the mouse, inadvertent or accidental scrolling may occur when one of the two buttons is activated.

Tuollaista hiirtä ei valitettavasti koskaan nähty. Yksi syy lienee, että moinen pyörä vie paljon tilaa eikä peukalo pääse liikkumaan hiiressä yhtä luontevasti kuin iPodissa. Myöskään horisontaalisen vierittämisen toteuttaminen ei tuolla tavalla onnistu, kuten Applen lopulta valitsemassa vierityspallossa (, joka toimii sinällään hyvin, ellei likaantumisesta seuraavaa jumittumista oteta lukuun).

Toinen vierityspyörähaaste on pyörän toteuttaminen niin, että sen klikkaaminen on helppoa ilman tahatonta pyörittämistä. Tähänkin iPod-henkinen toteutus tarjoaa helpon ratkaisun, sillä nappi voidaan sijoittaa pyörän keskelle, jolloin sitä ei tule painaneeksi vahingossa.

Pyörien naksumisesta vieritettäessä on tehty monenlaisia variaatioita. Logitechin pelaamiseen tarkoitetut hiiret reagoivat mielenkiintoisesti pyöritysnopeuteen ja alkavat toimia portaattomasti tietyn nopeuden jälkeen.

***

Suunnittelin oman hiireni rullauspyörän ympärille. Koska peukalo tarvitsee tilaa pyörän operoimiseen, hiirestä tuli väkisinkin varsin korkea. Päätin noudattaa muotoilussa Applen vanhan hiiren mallia: sekin näyttää kulmikkaalta, mutta tuntuu yllättävän mukavalta kädessä.

adb-mouse

hiiriharjoitus

30122007(008)

hiiriharjoitus

hiiriharjoitus

30122007(014)

hiiriharjoitus

Lopputuloksena arvelisin, ettei hiireni ole kovin järkevä ajatus. Haluan kyetä käyttämään hiirtä sormenpäilläni, ja vierityspyörä tuntuu vievän väkisin sen verran tilaa, että hiirestä tulee väistämättä liian suuri tähän tarkoitukseen. Tulipa nyt kokeilluksi kuitenkin. Varsin rentouttavaa oikeastaan väkertää styroksipalasen kanssa. Etenkin painikkeiden ja pyörän urien painelu oli miellyttävää.

Kaksoisklikin kohtalo

Tuesday, December 18th, 2007

Kaksoisklikkaaminen tiedetään fyysisesti hankalaksi etenkin aloittelijoille ja luonteeltaan arvaamattomaksi: kaksoiklikkaamalla tapahtuvat tai tapahtumatta jäävät asiat ovat vaikeita ennustaa etukäteen. Niinpä sitä tulisikin käyttää vain oikoteissä, ja niissäkin mieluusti mahdollisimman vakiintuneissa tilanteissa. Vakiintuneetkin tilanteet vaihtelevat. Jos kyseessä on dokumentti, ensimmäinen klikki valitsee sen ja toinen avaa. Jos kyseessä on sana, vasta toinen klikki valitsee.

Hyvä esimerkki ennustamisen vaikeudesta on Windowsin oikean alakulman huomioalue tarjottimineen. Suurta osaa kuvakkeista on mahdollista klikata joko vasemmalla tai oikealla napilla tai tuplalikata vasemmalla, ja lopputulos on aina erilainen.

tray

Näyttää, että koko eleen käyttö olisi vähenemään päin. Mac OS X:n Dockin kuvakkeet aukeava yhdellä painalluksella. Samoin Finderin sivupalkin kohteet. (Tuo on sikäli epäjohdonmukaista, että kuvakkeet näyttävät sivupalkissa samalta kuin varsinaisessa ikkunassa, mutta käyttäytyvät toisin.) Palstanäkymässä navigoidaan tasolta toiselle jo ensimmäisellä klikillä ja kaksoiklikkaamista tarvitaan vasta kohteen avaamiseen.

sidebar

Web on tietenkin kokonaan oma lukunsa: linkit aukeavat ensimmäisellä klikillä eikä kaksoiklikkausta tunneta. Erilaisten RIA-tekniikoiden myötä web-sovellukset muuttuvat yhä enemmän työpöytäsovellusten kaltaisiksi. Mietinkin, onko suotavaa tuoda kaksoiklikkaamista web-ympäristöön, vai pitäisikö pitäytyä yksinkertaisessa, kun kaksoiklikki ei näytä olevan kovin hyvässä huudossa työpöytäpuolellakaan.