Hyvä säädin mahdollistaa paitsi säätämisen, kertoo myös luontevasti järjestelmän nykytilasta.
Olen pitkään ollut aikeissa kirjoittaa vessojen ovista, mutta en arvannut, että lopullinen yllyke ryhtyä puuhaan tulisi koulusta. Ergonomian kurssillani pyydettiin suunnittelemaan wc-kopin kahva. Sen tulisi tehdä avaaminen ja sulkeminen ilmeiseksi ja kertoa lisäksi, onko ovi lukittu vai ei.
Opettaja sanoi, että tämä on tärkeää, koska vanhus saattaa unohtaa lukita oven tai hätääntyä ja luulla lukittuneensa ja saada sydänkohtauksen. Minusta asia on tärkeä, sillä minä en välttämättä aina muista ovien lukitsemisen kaltaisia trivialiteetteja. Kohta huomaan istuvani pöntöllä pohtien, tuliko ovi kiinni vai ei. Ovi saattaa sijaita suoraan vilkkaasti liikennöidyn käytävän varrella niin, että sen voi avata tuosta vain, varoittamatta. Ja mietin, että jos nyt lähden kurkottamaan kohti ovea, ja olen juuri puolimatkassa housuineni ja siinä vaiheessa joku tulee sisään, tilanne vaikuttaa omituiselta, ehkä jopa vaivaannuttavalta.
Siksi on tärkeää, että kahva kommunikoi luotettavasti oven tilasta. Kampin julkisissa vessoissa lukitusmekanismi on muuten aivan kamala. En tarkkaan muista kuinka, eikä budjettiini sopinut tällä kertaa maksaa kokonaista euroa asian selvittämisestä, joten jätetään tämä lukijan harjoitukseksi.
Tavanomaisella kahvalla ja erillisillä lukitsinosalla varustettuja ovia on kahta päätyyppiä. Toisessa lukitseminen lukittaa koko kahvan ja estää sen liikkeen. Toisessa kahva liikkuu edelleen, mutta lukitus irrottaa sen kielestä eikä liike näin tee mitään. Minä luotan enemmän jälkimmäisen malliseen lukitukseen. Alitajuisesti kuvittelen, että ensimmäisen kahvan saa helpommin auki brute force -hyökkäyksellä.
Joku toinen taas saattaa pelätä kielen irrottavaa lukitusta, koska tällöin on periaatteessa mahdollista, että jokin menee vikaan eikä kahva enää koskaan avaakaan ovea.
Tehtävänannossamme kiellettiin eksplisiittisesti ratkaisut, joissa kahva ja lukko ovat erikseen. Tämä jättää aika vähän vaihtoehtoja. Kahvan piti kääntyä, joten hakanenkaan ei kelpaa, joten varsinaisesti jäljelle jää usein etenkin halvemmissa wc-koppitoteutuksissa suosittu malli, jossa lukitus on hoidettu kääntyvällä metallikielellä.
Tämä on omakin suosikkini, sillä siinä on Normanin periaatteiden mukaisesti tehty systeemistä mahdollisimman näkyvä. Käyttäjän mielessään luoma systeemikuva ei voi juuri mitenkään poiketa todellisesta. Lisäksi systeemin tila on ilmeinen jatkuvasti eikä ole mahdollista, että vaikkapa punainen varattua osoittava värikiekko pyörähtää vuosien saatossa väärään asentoon ja välittää virheellistä informaatiota.
Oven ulkopuolinen indikaattori ei kuulunut tehtävänantoon, mutta sellainen on syytä olla. Pelkkä kokeilemalla lukituksi todettava ovi on epämiellyttävä niin koppiin pyrkijän kuin kopissa istujan kannalta. Yksi ajoittain vastaan tuleva vaihtoehto on ovi, joka ei pysy kiinni-asennossa kuin lukittuna, mutta koska ihmiset eivät ole tottuneet tällaisiin, he käyvät kiskomassa kahvoja turhaan, joten yksin tämäkään ei riitä indikaattoriksi.
Kuvan kahva tuli vastaan Myyrmäessä, mutta löytyy näitä lähempääkin.
***
Toisena tehtävä oli suunnitella merkinnät kaasuhellan katkaisijaan siten, että ne ovat luettavissa ylhäältä päin. Merkinnöistä tulee selvitä hellan tila sekä suunta, jonne päin kääntämällä päästään haluttuun lopputulokseen.
Valmiiksi oli päätetty, että hellan pois päältä -asennosta seuraavaan asentoon on 90 asteen turva-alue. Tämän jälkeen kaasunsyöttö on suurimmassa arvossaan ja vaimenee siitä seuraavan 90 asteen aikana säästöliekille. Lisäksi sanottiin, että kaasua avattaessa nuppia pitää painaa ennen kääntämistä.
En tiedä varsinaista syytä tuohon kaasuliesien omituiseen säätämiseen. Minusta olisi intuitiivisempaa, jos se toimisi kuin matkaradio: offin jälkeen vipua kääntämällä äänenvoimakkuus kasvaa. Luultavasti siihen liittyy jokin turvanäkökohta tai perinteisen teknisen toteutuksen aiheuttama rajoitus, mutten äkkiä keksi, kumpi. Ehkä ajatus on, että kaasu on aina sytytettäessä täysillä, joten on hyväksi, että tähän tilanteeseen pääsee suoraan.
Tässä kuvassa on perinteiseen toteutukseen verrattuna kaksi pientä parannusta. Vipuun piirretty nuoli vihjaa, että sitä pitää painaa ennen kuin kääntäminen onnistuu. Ajatuksena on, että vipu uppoaa sen verran sisäänpäin, että nuoli peittyy näkyvistä.
Kun kaasu on täysillä, näkyviin jäävä katkoviiva taas vihjaa, että sinne päin kääntämällä vastaan tulee jotain. Näin nollakohdan löytymisen suuntaa ei joudu arvuuttelemaan.
Tehtävässä ei suoraan sanottu, onko säästöliekkiasennosta kääntää edelleen puoli kierrosta vastapäivään nollaan asti vai tuleeko tällöin palata taaksepäin. Jos liikkuminen on sallittua, siihenkin voisi piirtää vastaavan katkoviivan. Muuten taas nuppi ei varmaankaan käänny sen pidemmälle, joten ainoa vaihtoehto on palata taaksepäin.
Fazer on perinteisesti myynyt Tutti Frutti -karkkejaan suurina jumbopusseina. Pusseihin kuuluu varsin onnistuneita hedelmäkarkkeja, jokseenkin mitäänsanomattomia salmiakkeja ja tyystin tarpeettomia lakukuutioita, jotka eivät maistu miltään ja jotka tarttuvat hampaisiin. 
