Olen pudonnut perheemme nokkimisjärjestyksessä niin alas, etten saanut äitini ja veljeni tavoin kutsua tulla tutustumaan uuteen Nokia N97:ään. Onneksi laite kiersi lopulta minunkin käteeni.
Ensivaikutelma
Ensituntuma on lupaava. Puhelin huokuu laatua. Nokia tuntuu vaappuvan edes takaisin muovisuuden ja jämäkkyyden välillä, mutta tällä kertaa on onnistuttu. Puhelin tuntuu hyvältä kädessä, ja kansi liukuu ylös ja alas sujuvasti. Muotoilu on sikäli symmetrinen, että ainoastaan oikean laidan Nokia-tekstin suunta vihjaa, miltä reunalta näyttöä tulee painaa, jos sen haluaa auki.
Näytön auki työntäminen avaa näppäimistön itsestään, mutta jos puhelinta haluaa käyttää kansi kiinni, täytyisi keksiä, mistä näppäinlukko avataan. Näytön alla olevan napin painaminen tuo näytölle ohjeen, jonka vilahtaa näkyvissä niin nopeasti, että sitä tuskin ehtii lukea ensimmäisellä kerralla.
Jos nappia painaa heti uudestaan, ohje ei meinaa ilmestyä. Vasta hetken päästä se tulee jälleen näkyviin.
Avaa näyttö ja näppäimet käyttöön lukituskytkimellä, se sanoo. Vieressä vilkahtaa animaatio, jossa puhelinta painetaan oikeasta ylälaidasta.
Käyttäjän huomattua, etteivät oikean ylälaidan äänenvoimakkuudensäätöpainikkeet avaa näyttöä, hän löytää jossain vaiheessa oikean vivun puhelimen vasemman kyljen keskivaiheilta. Jos vipua operoi pikaisesti, näyttö aktivoituu, mutta taustavalo ei syty. Toivottuun lopputulokseen päästääkseen vipua on pidettävä hetki ääriasennossaan.
Testieni mukaan kaikki eivät heti tajua myöskään iPhonen sinänsä hauskaa näppäimistönavauselettä, mutta on höpsöä, että tavanomaiseen fyysiseen kytkimeen perustuva toteutus on onnistuttu tekemään näin vaivalloiseksi. [Myös lakimiehelläni oli vaikeuksia saada näppäinlukkoa auki, joten en ole yksin. Hän tosin kommentoi tavanneensa paljon vaikeampiakin nokialaisia.]
Kosketusnäyttö
Ennen iPhonea olin hyvin skeptinen kosketusnäyttöjä kohtaan, sillä en ollut ikinä käyttänyt sellaista ärsyyntymättä. N97 saa minut muistamaan, kuinka vihaankaan kosketusnäyttöjä. Syy on kai tekninen: Nokia käyttää resistiivistä näyttöä, kun iPhone ja muut modernit kosketusnäyttöpuhelimet (Palme Pre, Blackberry Storm jne.) käyttävät kapasitiivista. Lopputuloksena Nokian käyttö on kuin sitä operoisi paksun kalvon läpi.
Tämä leimaa kaikkea käyttöä niin voimakkaasti, että en itse ottaisi tätä puhelinta jokapäiväiseen käyttööni.
Valmiustila
Puhelin aukeaa kätevään valmiustilaan. Tästä voi seurata sähköpostejaan, Facebookiaan, säätä ja kalenteria varsin toimivasti. Olin pettynyt, ettei edes 3.0-päivitys tuonut iPhoneen mitään vastaavaa. Näkymä myös kääntyy vaaka- tai pystyasentoon tarvittaessa.
Automaattinen kääntyminen kiihtyvyysanturin perusteella ei jostain syystä ole käytössä oletusarvoisesti, vaan se pitää kytkeä erikseen päälle. Kääntyminen ei ole iPhonen tapaan sulavasti animoitu, vaan näyttö vilkkuu välissä sinisenä jokseenkin epäelegantisti.
Gmail-tilin aktivointi onnistui sujuvasti. Tosin tehtyäni salasanassani kirjoitusvirheen, puhelin ei mitenkään kertonut, mikä meni vikaan – palasi vain taaksepäin ja käski ottaa yhteyttä postilaatikkoon.
Suurin ilon aihe on, että älyttömästä yhteysosoitteiden tms. säätämisestä ja yhteyden ottamisen sallimisesta joka ikisellä kerralla, kun gmail-ohjelman avaa on viimein päästy eroon. Kun tiedot on kerran syötetty oikein, puhelin tuntuu hakevan viestejä sen kummempia lupia kysymättä.
Näppäimistö
Tekstin syöttäminen onnistuu fyysisellä näppäimistöllä varsin hyvin. Kosketusnäyttöä kokeilin sen verran, että havaitsin sen kamalaksi. Verkko-osoitteissa esiintyvä kauttaviiva tuotetaan yhä painamalla 15 kertaa 1-nappia. Jotkin asiat eivät muutu.
Ongelmallista näppäimistössä on, että ä-kirjan puuttuu ja shift on vain yhdellä puolella. Leveää näppäimistöä on myös turha ajatella käyttävänsä yhdellä kädellä. Sikäli taskulaskinmalliset BlackBerry-henkiset laitteet ovat kätevämpiä.
Näppäimistön tuntopalaute on yllättävän lyhyt, jos katsoo, kuinka paksulti alapuolella näyttäisi olevan tilaa.
Ä-kirjain tuotetaan painamalla sinistä nuolta ja L-kirjainta. Tämän voi päätellä siitä, että L-kirjaimen napissa on sinisellä pieni Ä. L on näppäimistön oikeassa laidassa, samoin tuo sininen nuolinappi, joten vasemmalla kädellä täytyy kurottaa aika kauas.
Minulla kesti hetki ymmärtää, mistä johtui, että kirjoitin yhtäkkiä numeroita. En tajunnut, että sen lisäksi, että sininen nuoli toimii jonkinlaisena alt-painikkeena, sitä painamalla valinta saattaa myös lukittua päälle, jolloin painikkeet alkavat tuottaa toissijaisia merkkejään. Näytöllä näkyy tässä vaiheessa 123-symboli, joka on mielekkäämpi perinteisissä numeronäppäinpuhelimissa.
Web-selain
Suuri kosketusnäyttö on omiaan verkkoselailuun, samoin puhelimen nopea HSDPA-yhteys. Vihreää Safari-kuvaketta muistuttava symboli viittaa karttoihin, verkkoon päästää maapallosta.
Ajatus tuntuu olevan, että käyttäjät haluavat käyttää etupäässä aiemmin vierailemiaan sivuja. Historiaan ja kirjanmerkkeihin tarjotaan sulava pääsy, mutta päästääkseen syöttämään verkko-osoitteen joutuu painamaan oudon näköistä nappulaa.
Menin katsomaan Hesarin sivuja. Puhelin osaa hienosti Flashiä, joten näytön peitti kaistale koko ruudun mainoksesta. Yritin siirtyä yläkulmaan sulkeakseni mainoksen, mutta päädyinkin klikkaamaan itseni mainostetulle sivulle.
No, ehkä tämä ei ole Nokian vika. Mutta se on, ettei missään ollut paluupainiketta, kun sellaista tarvittiin.
On kai oltava helpompikin keino kuin tämä:
1. Hakkaa oikean alakulman nuolisymbolia, kunnes se tekee jotain (ilmeisesti vasta, kun sivu on latautunut kokonaan.)
2. Valitse alhaalta Valinnat
3. Valitse Siirry
4. Valitse avautuvasta alavalikosta valikosta Aiempiin
Tämän jälkeen eteen aukeaa sivunäkymä, jossa edellisiä sivuja voi selata.
Forward-painiketta ei ole. Tuokin toiminto löytyy otsikon Siirry Aiempiin kautta.
Sivuja vieritellään kovasti iPhonen selaimen tapaan, joskin tahmeammin. Sivua voi periaatteessa zoomata näpäyttämällä kaksi kertaa haluttuun kohteeseen, mutta sen kummempaa älyä puhelin ei tunnu harrastavan kohteen valinnassa. Palsta ei siis rajaudu siististi ruudulle iPhonen tapaan.
Tarkempi zoomaaminen ei onnistu nipistyseleellä jo näytön tekniikan vuoksi. Zoomaamista varten painetaan alalaidan nuolikuvaketta ja avautuvasta valikosta suurennuslasia. Tämän jälkeen näytölle ilmestyy säädin, jota liu’uttamalla kokoa voi muuttaa.
En tiedä, kuinka selaimeen luodaan uusia ikkunoita. Vanhoissa Nokian selaimissa tämä ei onnistunut kuin klikkaamalla sellaisen luovaa linkkiä. Valikosta löytyy kyllä komento ikkunanvaihtamiseen, joten voi olla, ettei uuden ikkunan luomista ole mahdollistettu vieläkään.
Kamera
Nokian N-sarjan kamerat ovat perinteisesti olleet varsin mainioita. N97 vaikuttaa teknisesti hyvältä sekin. Toteutuksessa vain on pari omituisuutta.
Tätä voi pitää jo käyttäjän virheenä, mutta kameraa testatakseni käynnistin sen painamalla oikean kyljen laukaisupainiketta. Kuten oletettua, kamera käynnistyi.
Yllätyksekseni en nähnytkään ruudulla edessäni olevaan huonetta, vaan oman naamani. Jostain syystä puhelin oli aktivoinut käyttäjää kohti osoittavan pikkukameran. Tutkin valikkoa, enkä löytänyt keinoa keinoa käynnistää varsinaista kameraa.
Puhelimen ympäri käännettyäni huomasin, että kameraa peitti erillinen suojaluukku. Tämän avattuani kaikki alkoi toimia. Myös oikeassa kamerassani on manuaalisesti operoitava linssinsuojus, mutta se osaa kehottaa poistamaan sen, jos kameran laittaa vahingossa päälle suojuksen kanssa. Vastaava ei olisi pahaksi tällekään puhelimelle.
Kameran laukaisupainike toimii kuten varsinaisissa kameroissa: painallus puoleen väliin tarkentaa [kamala plink-ääni], painallus loppuun saakka laukaisee. Tähän tarkoitukseen nappula on ikävän heiveröinen.
Jostain syystä näytöllä on myös virtuaalinen painike, jota painamalla kamera ottaa kuvan ilman sen kummempaa tarkennuksen säätöä. En tiedä, mikä tarkoitus tuolla on, sillä sitä on hankalampi painaa.
[Kyllä, myös iPhonen kosketusnäytön laukaisupainiketta on hankalampi painaa kuin oikealle paikelle sijoitettua mekaanista.]
Kun kameran avaa luukku kiinni, pääsee helposti valitsemaan video- ja valokuvan välillä. Jostain syystä luukun avaamisen jälkeen valinta piilotetaan syvälle valikoihin.
Joku voisi nillittää, että ISO-arvojen asteikko hidas, normaali, herkkä on vähän epälooginen. Apple ei ikimaailmassa laittaisi kännykkäkameraansa ISO-säätöä, mutta ehkä tämä sitten on tarpeen. Olisin taipuvainen kuvittelemaan, että tämantasoisessa kuvauksessa herkkyyden manuaalisäädöistä ei ole paljoa iloa.
Valikot ja vierittäminen
Irvailin täällä aikoinaan Nokian kosketusnäyttöprototyypille, jossa valikoita joutui kaksoispainamaan. Tällainen interaktiomalli ei ole ollut perinteisesti käytössä kosketusnäytöissä. Vaikkapa juuri iPhonessa yhtäkään kohdetta ei avata kaksoiskosttamalla. Kaksoiskosketusta käytetään ainoastaan oikotienä esimerkiksi verkkosivun tai kartan zoomaamiseen.
N97:ssä kaksoiskosketus elää ja voi hyvin. Listat toimivat sillä periaatteella, että kohde valitaan ensimmäisellä kosketuksella ja avataan toisella. Näin siitä huolimatta, ettei kohteelle olisi olemassa muuta tehtävää kuin juuri avaaminen. Yhdistettynä kosketusnäytön yleiseen tunnottomuuteen, tämä on pidemmän päälle kovin raivostuttavaa.
[Tämä on vieläpä toteutettu epäloogisesti. Kun kohde on valittuna, olisi luontevaa olettaa, että valikossa olevat verbit liittyisivät siihen. Näin ei kuitenkana ole, vaan valikossa on sekaisin kohteeseen liittyviä komentoja ja yleisempiä, koko valikkoa tai näkyvää koskevia.]
Tästä juontuu myös omituinen listojen vierittäminen. IPhonessa hyvin toteuttu vierittäminen on yksi tärkeimmistä syistä, miksi sen käyttö tuntuu niin mainiolta. Listat seuraavat sormea hyvin tarkasti, ja listan voi heittää liukumaan, jolloin se hidastuu kuin fyysinen kappale. Jos lista tulee päätepisteeseensä, se pomppaa takaisin pehmeästi [tämä on ymmärtääkseni omittu myös Palm Prehen].
N97:ssä mikään ei tapahtu pehmeästi. Listojen vierityslogiikkakin on tasan päinvastainen. iPhonessa siirrytään ylöspäin heittämällä lista liukumaan alaspäin. N97:ssä painetaan sormi listan päälle, ja raahataan se kohti näytön yläreunaa. Kun reuna on saavutettu, aletaan vierittää kohde kerraalla ylöspäin. Hetken päästä vauhti onneksi kiihtyy hieman.
Toimiihan tämäkin, mutta mitään hauskaa tässä ei ole.
Pahinta on, että toiminta ei ole systemaattista. Esimerkiksi verkkosivujen historianäkymässä N97:n vieritys toimii kuten iPhonen cover flow -näkymässä. Vasemmalle pääsee, kun ottaa sivusta kiinni ja heittää sitä oikealle. Moinen ristiriitaisuus ei ole hyvästä, sillä vierittämisen suunta on perinteisesti ollut herkästi pieleen menevä asia.
Hienoista epäjohdonmukaisuutta on nähtävissä siellä täällä. Välillä paluupainike on nimeltään takaisin, välillä poistu. Ovi Storessa sen nimi on back, vaikka toinen nappi on suomeksi.
Avoimet sovellukset -valikko on toteutettu hieman kömpelösti eikä siitä voi enää sammuttaa ohjelmia menemättä itse ohjelmaan. Näytöllä on myös tilaa sen verran, että luulisi olevan mahdollista mahduttaa myös ohjelmien nimet näkyviin.
Nokia-käyttäjät ovat irvailleet iPhonen copy&paste-toiminnon puuttumiselle puhelimen julkaisusta lähtien. Nokian toteutus ei edelleenkään vakuuta. Tulin vahingossa kopioineeksi tekstiä yrittäessäni vierittää tekstiviestiä, mutta en tiedä, kuinka sen olisi saanut liitetyksi jonnekin. Toiminto ei ilmeisesti vieläkään toimi juuri muualla kuin viestinkirjoituksessa, joten hirveästi iloa siitä ei ole.
Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: Työkalut-valikko on viimein poistettu. Nykyään asetuksia sisältävää valikkoa kutsutaan järkevästi Asetukset-valikoksi.
Musiikki
Puhelin liitetään tietokoneeseen fiksusti USB-kaapelilla. Näköjään se ei sittenkään ollut sellainen mini-usb, jollainen minulla on käytössäni, joten en nyt tältä istumalta kykene testaamaan musiikin siirtämistä ja soitinohjelman toimimista.
[Lisäys] Testasinpa musiikkiakin pikaisesti. Puhelimen kaapelilla sen sai näkymään massamuistiasemana Macissäni. Kenties sen saisi toimimaan iTunesinkin kanssa, pari vuotta sitten Nokialla ainakin oli tarjolla jokin pikkuohjelma tähän tarkoitukseen.
Raahasin muutaman kappaleen iTunesista puhelimen Sounds-kansion Digital-kansioon hieman skeptisenä parempaakaan paikkaa löytämättä. Videoille, peleille ja kuville oli tarjolla ihan järkevästi nimetyt kansiot, mutta en tiedä, minne musiikki olisi kuulunut oikeasti laittaa.
Tuo kuitenkin toimi: kappaleet tulivat näkyviin puhelimen soitinohjelmaan. Levynkannet eivät tällä tavalla sentään siirtyneet.
Soitinohjelma tuntuu hyvin pelkistetyltä. Se tekee sen mitä täytyy, mutta ei erityisen sulavasti. Sekoituksen ja toiston kaltaiset toiminnot, jotka iPhonessa ovat yhden painalluksen päässä, on tässä sijoitettu valikkoon. Äänenvoimakkuussäädin ilmestyy näkyviin vähän jälkikäteen ajatellun tuntuisesti, kun äänenvoimakkuuspainikkeita käyttää. Valikoissa liikuttaessa puhelin pysähtyi satunnaisesti latailemaan, vaikka kappaleita oli vain viisi.
En tiedä, saisiko kappaleiden lyriikoita kätevästi näkyviin, ja saattaa hyvin olla, että olen maailman ainoa ihminen, joka tuosta piittaa. Mitään cover flow’n kaltaista hyvän olon musiikkikirjastonäkymää puhelin ei yritäkään tarjota. Varsin vähälle sen käyttö on minullakin jäänyt, täytyy myöntää. [/lisäys]
[Lisäys]Vihoviimeisenä virheenä puhelimen nollaus osoittautui ylipääsemättömäksi haasteeksi. Löysin valikosta kohdan, joka sanoi palauttavansa laitteen tehdasasetuksiin. Sen valittuani minulta kysyttiin turvakoodia. Ihmettelin, mikä se on, onko se sama kuin PUK-koodi.
Ei ollut, kertoi Google. Ellei sitä ole muuttanut, se on 12345, sanottiin. Se toimi.
Puhelin käynnistyi uudelleen, ja ulkoasuteema oli palannut alkuperäiseksi hailakan kirkkaaksi. Sähköpostitunnukseni sen sijaan oli yhä käytössä. Yritin poistaa sitä käsineni, mutta en onnistunut. Yritin poistaa edes viestit, mutta puhelin ilmoitti ystävällisesti, että poistaa ainoastaan sisällön ja jättää otsikot. Miksi ihmeessä?
No, varmaan ne osaavat tyhjentää sen Nokialla sitten. Ehkä olisi pitänyt painaa tähteä ja risuaitaa ja syöttää jokin koodi.[/lisäys]
Lyhyesti
Ikävä kyllä N97 on pettymys. Jos sen kosketusnäyttö toimisi kunnolla, puhelinta voisi pitää käyttökelpoisena monitaiturina, mutta erikoisen elegantti se ei olisi silloinkaan. Boy Geniusissa kirjoitettiin osuvasti, että on N97:n kannalta kuvaavaa, että jos se olisi julkaistu kaksi vuotta sitten, se ei olisi sittenkään herättänyt sen kummempaa kohua. Tästä on vaikea innostua.
Äiti kirjoitti sittemmin puhelimesta laajasti.
Myös Mobile Crunchin arvio on osuva.
