Soneran iPhone-hinnoittelusta on odotetusti virinnyt melkoinen keskustelu. (Ei sentään Kanadan Rogersin veroinen) Hintoja on pidetty hieman korkeina, ja erityisesti ihmisiä on ärsyttänyt, etteivät valmiit kytkypaketit sisällä rajoittamatonta dataliikennettä, vaan käyttäjän tulee valita joko 100, 250 tai 1000 megatavua kuukaudessa sisältävä paketti.
iPhone on kuin tehty rajoittamattomia datayhteyksiä ajatellen. Selain on toimiva eikä verkkoon päästäkseen joudu ihmettelemään ilmoituksia päälle ja pois menevästä pakettidatasta tai valitsemaan yhteysosoitteita omituisista listoista. Yhdysvalloissa iPhone auttoi lyömään läpi ajatuksen kiinteähintaisesta mobiililaajakaistasta, ja jo varsin pian Google kertoi valtaosan mobiililaitteilla tehdyistä hauista tulevan juuri iPhonelta.
Jollain tapaa Soneran päätöksestä rahastaa datayhteyksistä liikennemäärien mukaan pitäisi kai sittenkin olla tyytyväinen. Päätös nimittäin tarkoittaa, että käyttökokemuksen liiketoiminnallinen merkitys on ymmärretty. Kun puhelinten selaimet ovat olleet aiemmin niin hankalia, että useimmat ovat jättäneet asian sikseen, vastaava hinnoittelu ei ole onnistunut. iPhonessa datayhteyden hyödyntäminen on tehty niin vaivattomaksi, että ihmisillä saattaa olla oikeasti halua maksaa siitä.
Perinteisesti käytettävyystyön liiketoiminnalliset perustelut ovat olleet paljolti yksinkertaisia ROI-laskelmia (return on investment, sijoitetun pääoman tuotto) siitä, kuinka tuotantokäytössä olevan järjestelmän käytettävyyskorjaus parantaa sen tehokkuutta ja maksaa itsensä takaisin järjestelmän omistajalle. Tässä tapauksessa järjestelmän käyttäjä hyötyy, sillä laite toimii paremmin eikä enää suututa käyttäjäänsä. Laskun maksaja taas hyötyy, sillä käyttäjä selviää työstään nopeammin ja saa näin enemmän aikaan.
Käytettävyysihmiset ovat pitkään toivoneet, että tästä yksinkertaisesta säästämisajatuksesta päästäisiin yli ja nähtäisiin myös tuottoja tuova vaikutus. Hieman ironisesti saattaa olla niin, että mitä paremmin bisnesväki alkaa nähdä käytettävyyden arvon, sitä enemmän käyttäjät saavat siitä maksaa. Nykyään on yleistä, että kaksi saman hintaista tuotetta poikkeaa käytettävyydeltään merkittävästi, sillä hinnoittelu perustuu paljolti ominaisuuslistoihin. Jos käytettävyys todella nähtäisiin kilpailutekijänä, käytettävyydeltään paremmasta tuotteesta saisi väistämättä maksaa enemmän.
Tämä tietysti pätee vain niin kauan kuin hyvä käytettävyys on jotain tuotteita toisistaan erottelevaa. 1980-luvun lopun käytettävyys-ROI-teoreetikot olisivat tuskin arvanneet, että vielä 2010-luvun kynnykselläkin hyvä käytettävyys on enemmän poikkeus kuin sääntö.
Aivan yhtä todennäköinen selitys on, että Sonera päätyi tuollaiseen hinnoitteluun, sillä tasaiset numerorivit näyttävät kivalta. Vähän niin kuin laite näyttää sitä yksinkertaisemmalta, mitä vähemmän nappeja siinä on, vaikka usein tämä tarkoittaa, että yksi nappi joutuu huolehtimaan monesta asiasta. Mistä kummasta käyttäjä tietää liittymää valitessaan, kuinka paljon dataliikennettä hän aikoo käyttää kuukausittain tulevien kahden vuoden aikana – etenkin jos iPhone oletettavasti muuttaa käyttötottumuksia? Voiko pakettia vaihtaa, jos huomaa valinneensa väärin?
Ja miksi kummassa Sonera olettaa, että datan käyttö korreloisi puheajan kanssa? En usko olevani ainoa nörttihenkinen, joka käyttää puhelintaan etupäässä kaikkeen muuhun paitsi puhumiseen. Minä haluaisin minimaalisen puheaikapaketin ja rajoittamattoman datan käytön. Vaihtoehdoksi jää Minun Sonera, jossa ainoa kiinteähintainen datavaihtoehto on 20 euroa kuussa maksava megabitin yhteys. Hinta on sama kuin kilpailijoilla, mutta vaihtoehtoa ottaa kymmenellä eurolla hitaampi yhteys ei tarjota. Lukemani mukaan megan yhteys ei kuitenkaan useimmissa paikoissa käytännössä toimi sen paremmin kuin hitaampikaan, joten tuntuu pöhköltä joutua maksamaan turhasta. Juuri sellainen kuin sinä haluat on hyvä lupaus. Vielä kun siihen vastattaisiin. [Muokkaus: kommenteissa kerrotaan, että muitakin vaihtoehtoja on.]
Jos vielä pikku motkotus sallitaan, olisi ollut mukavaa, jos iPhone-kiinnostuksensa ennakkorekisteröineet olisivat saaneet henkilökohtaisesti sähköpostitse tiedon hinnoittelusta. Olisi syntynyt vaikutelma, että asiakkaat kiinnostaisivat Soneraa. Tällä hetkellä minulle on myös epäselvää, onko ennakkoilmoittautumisesta mitään hyötyä, kun puhelimia aletaan kaupata.
(Tyypit, jotka valittavat hintojen olevan huijausta, sillä Jobs lupasi, että hinta olisi korkeintaan 199 dollaria, ovat minusta melko ignorantteja hölmöjä. Kukaan tuskin kuvitteli, että tuohon hintaan saisi puhelimen ilman kytkyä, eikä suomalaisia rahasteta mitenkään erityisesti muita enempää. Yksikään vastaava kilpailijapuhelin ei ole noin edullinen, ja jotain osviittaa voi etsiä jo iPod touchin hinnasta. Jobs esitti hinnan niin kuin hinnat on tapana Yhdysvalloissa esittää, siinä se.)
