köyttöliittymä.net

Joku tuli tänne hakusanoilla ‘mistä tietoa tekstin suurentaminen’ ja muistutti minua asiasta, josta piti mainita jo kauan sitten. Minua raivostuttaa, kuinka selaimet eivät kunnioita sijaintiani tekstissä, kun päätään suurentaa tekstin kokoa. Kovin usein saatan huomata kesken artikkelin lukemisen, että teksti on sittenkin liian pientä, tai sitten vain vaihdan asentoani ja siirryn kauemmaksi näytöltä.

Kuinka vain, tekstin suurentamisen jälkeen sijaintini sivulla on sama kuin ennen suurentamista, mutta sijantini tekstin suhteen on muuttunut, sillä suurempi teksti vie tietenkin enemmän tilaa. Nykyisellään olen oppinut kopioimaan jutusta pari sanaa leikepöydälle ennen suurentamista ja sitten näitä sanoja etsimällä löytämään sijantini, mutta kovin kömpelöähän tämä on.

Ratkaisu on yksinkertainen ja olemassa. Esimerkiksi Applen Esikatselu-ohjelmassa pdf-tiedostoja luettaessa tekstiä ei varsinaisesti suurenneta, vaan dokumenttia zoomataan, jolloin fokus pysyy samassa kohdassa eikä lukeminen häiriinny. Vastaavan ominaisuuden näkisin kernaasti selaimessakin.

This photo shows a boiler which is used to warm up water for washing up dishes in the appartment where I used to live while in Germany. [It seemed to be fairly common for older houses to lack hot water pipes and use various electrical heating devices instead.] If washing up isn’t enough of a burden already, this device makes the process even more tedious and also does a great job of violating each and every principle that Norman has tried to teach us – namely those of affordances, visibility and feedback.

While modern water cookers manage with only one switch to turn the device on and off, this piece of machinery utilizes a weird combo-controller consisting of a turnable knob and a button. To switch the device on, one is first supposed to turn the knob approximately half a circle [although it could be turned more]. There there’s a faint red circle-symbol, one could assume, to indicate hot.

This is where the fun begins. At this stage users start wondering whether the device is on or whether there’s still something to be done. The boiler, of course, gives no feedback of its current state. The users usually try pressing the red square on the left hand’s side but though it looks like a button [and a power indicator], it’s actually just a piece of plastic.

The secret is that the center of the knob actually works as a button. Pressing it gives one of the worst tactile feedbacks one has likely ever experienced and there is no way of knowing if the button was pressed deep enough. Once the device is succesfully turned on, there is still no feedback until after a couple of minutes when the water starts to babble.

Further problems include that it can be hard to see if there is water in the tank and because the lack of indicators it’s rather easy to burn one’s fingers as well.

The simple solution of fixing the interface would include introducing a modelss switch with an automatic powercut feature, doubling as a state controller and possibly a method of turning the tank reddish when it contains hot water, akin to some modern stoves.

Cnet vertasi hiljattain Applen kymmenen vuotta vanhaa Newtonia Samsungin tuoreimpaan UMPC-laitteeseen, eikä jutulla olisi tietenkään ollut uutisarvoa, ellei Newtonista olisi tehty voittajaa.

Tässä blogissa on irvitty UMPC-laitteille aiemminkin. Ne ovat sittenkin vain pienempään kokoon puristettuja PC-kannettavia löyhästi kustomoidulla Windowsilla sen sijaan, että käyttöliittymä olisi suunniteltu alusta alkaen tilanteeseen sopivaksi. Eikä miljoonia värejä näyttävästä näytöstäkään ole paljoa iloa, jos laitteen akku ei riitä kuin pariksi tunniksi. Newtonissa puhtia riitti sentään pariksikymmeneksi tunniksi.

Nyky-Applen kertakäyttöpolitiikasta poiketen sitä pystyi käyttämään jopa tavallisilla sormiparistoilla.

En ole koskaan päässyt näkemään Newtonia luonnossa, mutta siitä näkemäni mainospätkät ja lukemani jutut ovat vakuuttavia ja yhtä aikaa kovin turhauttavia. Jos kaikki kerran on keksitty jo kauan sitten, mikseivät nyky PDA-valmistajat yksinkertaisesti kopioi toimivia ideoita. Newtonissa tekstiä pystyi kumittamaan intuitiivisella päällesuttauseleellä. Kellon sai laittaa aikaan viisareita pyörittämällä. Tekstin valinta monelta riviltä kävi kätevästi tekstialueen kulmasta kulmaan raahaamalla [tämän olen kyllä nähnyt uudemmissakin laitteissa].

Täytyy varmaan lohdutukseksi ja yleissivistyksen vuoksi tutustua Newtonia Macillä emuloivaan Einstein Projetiin ja toivoa, että Applella on muitakin syitä olla tekemättä tablettia kuin Jobsin ego. [Newton oli Jobsia seuranneen Sculleyn lempilapsi.]

Olen vieraalla koneella, ja koska Wordpressin editori ei toimi kunnolla Safarilla, käytän Firefoxia. Huomasinpa juuri, että kun Firefoxilla valitsee toiminnon kohdevalikosta, valinta ei vilkahda niin kuin pitäisi ja kokemus on vähintää epämääräinen: kopioiko se nyt linkin vai eikö. Juuri näiden pikkuseikkojen vuoksi en suosittele Firefoxia mäkisteille. [Mutta kertokaa ihmeessä kommenteissa hyödyllisimmät plugit, joita ei muille selaimille saa.]